Desert Planet: Extra Ball

Stupido Records

Viherkypäräiset, kasibittisyyttä jo vuodesta 2001 viljelleet kuusnelos-jytäjemmarit Jukka Tarkiainen, Antti Hovila ja Jari Mikkola ovat viime aikoina seikkailleet bittiavaruuden, netin ja Saksan väliä, tehneet ihailtavalla tavalla omannäköistään juttua, jota turha ”tuotteistaminen” ja ”stailaaminen” eivät ole päässeet vesittämään. Nyt on tullut aika julkaista cd-muotoinen kokoelma hankalasti saatavista, loppuunmyydyistä varhaistöistä.

Kyse on siis suurimmilta osin videopelien tunnusmelodioista, joista puuttuu enää vain se videopelin olemassaolo. Mutta jo Asteroid Hopper, Alien Hunters ja Gangster Puzzle -tyyppiset nimet panevat kuitenkin mielikuvituksen siinä määrin liikkeelle kenellä tahansa videopelien parissa kasvaneella, ettei todellisuusreferenssejä edes tarvita. Tämä piipittävä arcade-kavalkadi on haluttaessa merkityksiä sekä mielikuvia täynnä. Usein ne ovat vielä pirun hauskoja.

Tämä julkaisu on melkein kauttaaltaan tymäkkää lattiantäyttö-jumpsisjömpsistä: siinä mielessä tätä rohkenee suositella myös uteliaalle Desert Planet -noviisille. Lähes joka raita kuulostaa vanhalta Urheiluruutu-tunnarilta, johon on lisätty happoa. Kuunnellessa myös kädet tuppaavat vaistomaisesti hakeutumaan taskuihin hamuamaan markan kolikoita! Puristit saattavat ehkä puuttua rumpusaundeihin, haluta niistä arkaaisempia ja retroisampia, mutta itseäni nämä botneisat, hieman uudempaa mallia olevat biitit eivät onnistuneet häiritsemään. Tässäkin DP-albumissa pidin eniten hallitusta yksinkertaisuudesta. Tarttuvat elementit, joita tämäntyyppinen peli-/konemusiikki vaatii, on läsnä, muttei kosiskelevuuteen asti: koskaan ei nytkään tiedä, millä sekunnilla arpeggiohelvetit tahi kajahtaneet atonalismit pääsevät valloillensa. Eli nautittavaa yllätyksellisyyttäkin on takuulla luvassa.

Tekijänoikeuksien suurena ystävänä suosittelisin pientä hiomista melodioiden alkuperien mainitsemisen suhteen. On totta, että kakkosraidassa on kyse Xenon 2:en teemasta, mutta oliko tiedossa, että ko. teema on alun perin John Carpenterin Assault on Precinct 13 -elokuvaansa säveltämä? Kunnia sille jne., kiitos.

Desert Planet on oivallinen malliesimerkki siitä, mitä ”netti-ilmiöt” ovat parhaimmillaan. Se liikkuu täysin tyytyväisen oloisena nollien ja ykkösten maailmassa, ei se kaihoa aamu-tv -esiintymisten ja artonyberg-vierailuiden perään. Se on onnistunut myymään itsensä vaivihkaa ja luontevasti uskolliselle kohdeyleisölle. ”Kultti” on nykyisin inflaation repimä ja kusenpolttama käsite, jota en enää pitkään aikaan ole halunnut käyttää, mutta Desert Planetin kohdalla teen mielelläni poikkeuksen. Ehkä jonain kauniina päivänä länsimaissa suoritetaan kultti-ilmiöiden inventaario, lopullinen ratkaisu, jossa jäljelle jätetään vain ne, jotka oikeasti ansaitsevat kultti-statuksen. Desert Planet -yhtye muun muassa.