Columbia

Vääräleuka voisi sanoa, että Clashin kokoelma ilmestyi sopivasti kun bändi on taas ajankohtainen Joe Strummerin poismenon myötä. Tosiasiassa The Clash on aina ajankohtainen. Kyseessä on eittämättä yksi rockin suurista ja tärkeistä vaikuttajista. Omana aikanaan Clash oli tiukasti ajan hermoilla, mutta samalla kokeili ennakkoluulottomasti uutta ja toisaalta nojasi tiukasti rockin, kantrin, reggaen ja monen muun musiikkityylin perinteisiin. Entä tänään, miltä biisit kuulostavat? Aivan yhtä tuoreilta kuin viimeiset 25 vuotta. Oikeastaan juuri nyt kaivataan Clashin kaltaista orkesteria enemmän kuin koskaan. Englanti on monin tavoin pahempi paikka kuin vuonna 1977, joten taas tarvitaan rockkareita jotka sanovat ruman sanan niin kuin se on.

Kokoelman musiikillisesta annista ei voi sanoa muuta kuin, että kun materiaali on yhtä loistavaa kuin tällä bändillä niin ainut ongelma on rajaus. Tällä kokoelmalla ei ole lähdetty varmistelemaan Greatest Hits linjalle. Olisi ollut helppoa koota takuuvarma rokkilevy Anttilan MidPrice -hyllyyn. Materiaalia olisi piisannut. London’s Burning, English Civil War, London Calling sekä I Fought The Law edustavat materiaalia jonka jokainen jurpo tuntee. Tälläinenkin kokoelma olisi jo toiminut hyvin, mutta Essential -tuplalle on ahdettu mukaan myös Clashin vähemmän tunnettua tuotantoa. Näinkin tuotteliaan ja laaja-alaisen bändin koko ”essentiaalin” tuotannon esitteleminen yhdellä tuplalla on käytännössä mahdoton tehtävä. Aiheelle pitäisi omistaa kokonainen Boxi. Toisaalta The Clashin LP-tuotanto on aika helposti saatavilla joten suosittelen sitä. Jos olet elänyt elämäsi kiven alla etkä omista yhtään Clashin levyä niin kannattaa aloittaa loistavasta London Calling -lätystä.