One Eye Shut: …We May Have A Floater

Rusto Osiris

Helsinkiläisen powertrion kakkosalbumi jyrää raskaasti mutta onnistuu myös melodioiden luomisessa ja kuulijalle tuomisessa. Esimerkiksi kakkosraita In This Worldin alussa ylletään myös hiljaisempaan tummaan vaaniskeluun, josta jykevä jyrä ja rouheat sävyt nousevat toimivasti korkeampiin kaariin. Sitä tummaa vaanivuutta käytetään piilevästi myös raskaammassa laukassa. Kitaristi Jarin laulutulkinta on ennen muuta jykevää, mutta myös herkkyyttä ja varianssia löytyy. Toki sitä tunnepuolta käytetään muutamia poikkeuksia lukuunottamatta aika hillitysti mutta hevipainotteisen voimarockin ollessa kyseessä ei pidäkään liikoja nyyhkiä. Hieman synkeähköä rouhivaa riffijunnausta osataan joka tapauksessa sävyttää mukavan melodisilla kaarilla, mikä saa One Eye Shutin lätyn nousemaan plussan puolelle lajissaan.

Myös optimistista toivon tunnetta irtoaa, mutta esimerkiksi Learn To Breathe Againillä se kääriytyy aika jykevään kaihoon. Biisikynää ja levyn tunnelmapalettia valoisammat hetket täydentävät tuntuvasti. Ja onhan akustisesti nuotiokitaroiva, viulukoristeinen Raindrops kaikessa eteerisessä silittelevässä haaveellisuudessaan kieltämättä kaunis sävellys. Joten mistään bulkista jurnutuksesta ei ole missään nimessä kyse vaan sävykkäästä albumista, jossa perimmäisenä totuutena on kuitenkin voimakas hevimpi rock. Tosin paikoin jopa grungehtavilla sävyillä. Viiva on keskimäärin aika suora, mutta vaihtelevan paksuinen ja värinen. Komeisiin kansiin pakattu …We May Have A Floater on tutustumisen arvoinen paketti.