Crash Test Dummies: Oooh La La!

Deep Fried Records / MRI Records

Kanadalainen Crash Test Dummies teki tuhojaan albumilistoilla 16 vuotta sitten, kun jokaisessa niemen notkossa hyräiltiin Mmm mmm mmm mmm ja Afternoons Coffee Spoons -hittejä. Suomessakin hetkellinen suursuosio näkyi, sillä God Shuffled His Feet (1993) viipyi listan kärkinimenä koko kesän 1994 aina syksylle saakka. Seuraavaan levyyn (A Worm’s Life, 1996) mennessä yhtyeen olivat unohtaneet nekin Ruisrockissa -94 bändille ikuista uskollisuutta vannoneet ysärihipit. Nimenomaan 90-lukulaisena muistona Crash Test Dummies näyttäytyy jälleen, vaikka yhtye on vielä pitkälle 2000-luvulle tehnyt uusia, tosin yhä vähemmälle huomiolle jääneitä pitkäsoittoja.

Muutaman vuoden tauko musiikkibisneksestä on tehnyt hyvää tunnistettavan syvällä baritonilla laulavan Brad Robertsin johtamalla ryhmälle. Yhtyeen menestyneimmästä kokoonpanosta tosin ei ole Robertsin lisäksi jäljellä kuin kakkosääntä ja taustoja laulava Ellen Reid. Muutoin Roberts hoitaa albumin musiikillisen linjauksen pitkälti multi-instrumentalisti/tuottaja Stewart Lermanin kanssa. Uutukaisella levyllä yhtye leikittelee myös uuden teknologian kustannuksella, sillä törmäilytestinuket maustavat juurevaa folkrockiaan onnistuneesti mm. 1960- ja 70-lukujen analogikoskettimilla. Leikittely sopii myös sen ajatuksen taustalle, että alun perin Oooh La La! meinasi ilmestyä vain digitaalisesti ladattavana versiona.

Kesäisen levyn sävyt vaihtelevat hilpeästä salonkipsykedeliasta keskitien poprockiin countrya (What I’m Famous For) unohtamatta. Komeimmillaan levy avautuu Songbirdin, You Said You’d Meet Me In (California) ja Paralyzedin ajattoman popin äärellä, joissa on parhaimmillaan samanaikaisesti hilpeyttä ja haikeutta, kulmikasta huumoria unohtamatta.

Oooh La La! ei jätä pysyviä muistoja, mutta se on kuuntelu kuuntelulta viehättävämmäksi nouseva kokonaisuus ja kelvollinen osoitus siitä, että Winnipegin suunnalta kantautuu vielä varteenotettavia säveliä.