Surunmaa: Nine Songs From The Valley

Omakustanne

Tornionjokilaaksosta Göteborgiin päätynyt Viktor F Mäntyranta perusti tangopoljentoa ja tummaa melankoliaa bluessävyihin yhdistävän Surunmaa-yhtyeen vuonna 2006. Laulusta, kitarasta ja banjosta vastaavan Mäntyrannan ohella Surunmaan kokonaisuuteen kuuluvat Fredrik Andersonin kontrabasso, Anette Lennartsonin haitari sekä Anders Fischerin kitara. Kesäkuussa 2010 julkaistun debyyttialbumin Nine Songs From The Valleyn soundimaailman täydentää Elin Sydhagenin viola. Instrumentaatio on akustinen ja soitanto kiireettömän mollivoittoista näppäilyä ja kaarta. Muiden taustalaulun tukemana Mäntyrannan tumman kaikuisasti leijaileva ja hätäilemätön laulutulkinta keinuu soiton pinnalla. Slaavilainen melankolia ja balkanilainen kohtalokkuus kohtaavat oivallisesti amerikkalaisen blues-haikeilun.

Soundi- ja soittopolitiikka on siis erittäin mainio. Myös biisikynässä on terävyyttä. Vaikka vahvimmat koukut jäävät korvaan pelkistetystä kaihopäätöksestä Sad & Simple Lovesong, on levyn ilme muuten hieman vauhdikkaampi ja tummista mollisävyistään huolimatta myös valoisa. Lay Me Down onnistuu tumman hölkkänsä ohessa myös hymyämään, tango-askeltava Cry Out ei mollistaan huolimatta ole vailla toivoa ja suurimmassa osassa kappaleista on olemassa vaaniva tanssinpyörre – ikään kuin tiivistetty ydin tanssijalasta, laskuhumalaisen vino svengi, melankolinen aamuyön viimeinen hidas jota horjuen tanssaa illan viimeinen ja sitkein pari muiden lojuessa sammuneena kuka missäkin. Kohtalokkuudesta ja tumman kaihoisasta punaisesta langasta ei eksytä missään kohtaa ja Surunmaan debyytti onnistuukin vakuuttamaan vahvasti alusta loppuun. Oikein hyvä!