Kaos Krew: GlobalFobia

Viisi vuotta sitten yllätyin iloisesti kun pietarsaarelaisen Kaos Krewn Under Destruction päätyi käsiini. Hard rockin ja industrialin yhteenliittymä kuulosti raikkaalta, vaikka hiomistyötä oli vielä runsaasti jäljellä. Vuosi tästä ja albumimittainen Devour oli ilmestynyt, ja nyt on koittanut seuraavan pitkäsoiton aika.

Vauhdikas rock ja industrial punoutuvat jälleen toisiinsa, eikä laulua kuulla kuin kolmella albumin yhdestätoista raidasta. Hanakasti riffejä syytävä kitara nouseekin selkeään johtorooliin, sillä käytännöllisesti katsoen kaikki biisien koukut pohjautuvat kuusikielisen työhön. Uniikki lähestymistapa on tiettyyn pisteeseen saakka vahvuus, mutta kun samantempoisia, samoista palasista rakennettuja ja samalla tavalla esitettyjä kappaleita soi tietty määrä peräkkäin, jää väistämättä kaipaamaan vaihtelua.

Kymmenen yhdestätoista siivusta kuuluu vauhdikkaiden menoraitojen luokkaan, jota rikkoo ainoa sapluunasta poikkeava siivu, akustisen kitaran varaan tehty Lullaby. Muuten tahti pysyy samana, kitara kirkuu siivusta toiseen ja sivuosaan sysätyt synat koristelevat jossain takana seiniä, kuin häveten omaa olemassaoloaan.

GlobalFobia on metallistanut ja suoraviivaistanut bändin ilmaisua, mutta hinta vaikuttaa turhan korkealta. Ratkaisu voisi ehkä toimiakin, mutta ilman vokalistia touhusta jää lähinnä puolittainen vaikutelma. Alussa kuultavat Tinnitus ja Which Bitch ovat todella vahvoja ja tasapainoisia kiskaisuja, mistä kiitos kuuluu pitkälti juuri mukana olevalle laululle.