Commitment

Monessa yhteydessä kitistään - usein myös aiheesta - että Suomessa rockbisnes laahaa tyylillisesti muutaman taktisen vuoden myöhässä ja tänne tullessaan trendit ovat jo ihan out. Mutta vaikka objektiivisuus ei taida ollakaan aivan kohdallaan, niin naama pokkana voin väittää, että Suomessa tehdään kansainväliseen tasoon nähden aivan jumalattoman hyvää punkkia. Ensin yllätti Phoenix Foundation, joka tuli täysin tyhjyydestä ja heti perään samasta paikasta On A Solid Rock. Molemmat vetävät emo-pohjaista hardcorea, joka ei sorru amerikkalaisille major-bändeille tyypilliseen vellihousuiluun, vaan oma vilpittömyys ja tunne välittyy musiikista. Molemmille bändeille voi helposti ennustaa ruusunpunaista tulevaisuutta.

On A Solid Rockin valmius hämmentää, sillä bändi ei voi olla kovin vanha. Ainakin solisti Tume vaikutti vielä hetki sitten riemukkaasti jääkiekkoa ja punkkia yhdistävässä Reboundissa. Lyhyessä ajassa OASR on kuitenkin saanut hyvin jalansijaa, sillä Where Kids Don´t Play on pienen hollantilaisfirman julkaisu ja puskaradio on ehtinyt toitottaa pumpun erinomaisuutta tehokkaasti. Eikä lupaukset tosiaan ole katteettomia olleet.

Kuuden biisin ep:lle ei heikkoja hetkiä mahdu ellei asiayhteydessään aika kökköjä bassoluikauksia oteta lukuun. Etenkin Tumen vimmainen huuto on todella vaikuttavaa. Ulosanti on aggressiivista, mutta herkkää ja harvinaisen hyviksi voi mainita vokaalilinjoihin upotetut oikeat laulumelodiat. Yleisilme saattaa tuntua vähän synkeähköltä, mutta päällimmäisenä bändistä huokuu ennen kaikkea inhimillisyys. Siihen harva punkkiretkue pystyy.