Pearl: Little Immaculate White Fox

Powerage

Pyhiä lehmiä on monenlaisia. Yksi sellainen on Tina Turnerin vuonna 1973 rustaama Nutbush City Limits, kappale jota kyllä hoilataan keskarikuppiloiden karaoke-illoissa, mutta johon olisi parempi olla koskematta studion puolella. Toinen vaaran paikka on Ted Nugent, takavuosien kitarasankari jonka parasta ennen päivänmäärä meni umpeen joskus 80-luvulla.

Pearl on kuitenkin rock´n´rollin alfanaaras, joka vähät välittää raja-aitojen kaatamisesta. Meatloafin tyttärenä ja Anthraxin Scott Ianin vaimona Pearl on ollut koko ikänsä tekemisissä isojen nimien, sekä isojen egojen kanssa. Miksipä ei siis versioida Turnerin kappaletta ja ottaa Nugent mukaan soittelemaan Check Out Charlie raidalle?

Ironista kyllä nämä kappaleet ovat myös Pearlin debyyttisoolon kirkkaimmat hetket, sillä muuten bluesvetoinen rock pysyttelee harmillisen tiukasti turva-alueiden sisällä. Rock Child ja Broken White puskevat kyllä kunniakkaasti eteenpäin, mutta etenkin kiekon loppupuoli on yhtä standardiraitojen virtaa. Voi tietysti kysyä, miksi tuoda mitään uutta toimivaa kaavaan, mutta toisaalta: jos se kaava on tuottanut täyden viiden tähden kiekkoja, niin miksi tyytyä kolmen tähden kamaan?

Omena ei selvästi ole pudonnut kauas puusta ja vertailut Pearlin sekä Janis Joplinin välillä ovat, mutta se lopullinen räjähdys jää esikoiselta uupumaan. 70-luvun aidon rockin lukuisat fanit löytänevät tästä silti kelpo kiekon, jota kelpaa luukuttaa helteisen kesän kunniaksi.