Julkaistu: 08.07.2010
Arvostelija: Mika Roth
Luovaja
Tervetuloa sinne missä ympyrä päättyy. Vajaa vuosi sitten Paanpa, eli Pasi Antero Palonen, järisytti mm. kollega Hurskaisen maailmaa kuvaavasti nimetyllä debyytillään Ihmisen ja koneen välisestä ystävyydestä. Avaruuspukuinen mies jatkaa elektronisen popin parissa, ja konesoundien sekaan on ripoteltu myös tällä kertaa joitain pieniä akustisia paloja.
Kuten nimikin jo antaa ymmärtää teemana on sci-fi. Kappaleiden välissä kuullaan tekstinpätkiä 70-luvun Ufoaika-lehdestä, sekä Suomen Ufotutkimuksen ufohavaintolomakkeesta, ja muutenkin ollaan sangen vastaanottavaisella päällä. Kaksiosainen Vilppulalainen rovasti kohtaa elämänsä pelottavimman näyn kuvaa osuvasti materiaalin kaksijakoisuutta. Teeman ensimmäinen osa on hidas, sähköisen suhiseva ja mantramainen manaus, kun taas jälkimmäinen osa rakentuu täysin akustisen kitaran sekä pehmeän pop-perinteen varaan. Tämä ilmiö toistaa myös koko albumin rakennetta, sillä kiekko käynnistyy ufomaisissa ulkoavaruusfiiliksissä ja sulkeutuu akustisen rauhallisissa tunnelmissa.
Ufohavaintolomakkeiden osien lukeminen toimii tiettyyn pisteeseen saakka, mutta päälle kuusiminuuttinen 15 miljoonaa amerikkalaista nähnyt Ufon? vie kaavakkeiden läpikäynnin vähän turhan pitkälle, vaikka kappaleen minimalistisessa koneuniversumissa tiettyä viehätystä onkin. Välittömästi tämän perään kuultava nimiraita Avaruuspukuinen mies sen sijaan hurmaa folkahtavalla poppailullaan, joka kääntää suupielet väistämättä hymyyn. Mielenkiintoinen siivu kakkua on myös Välitila, joka yhdistää tieteismaisemat sekä harmonisemmat osat jonkin sortin hybridiksi, jossa sähkö kohtaa luonnon ja sci-fi tarinat henkimaailman. Juhan, onko meillä yhteys?
Paanpa jatkaa Kraftwerkin perinnön, sekä omannäköisensä sci-fistelyn maailmoissa. Avaruuspukuinen mies kärsii hetkittäin jännitteen tippumisesta, mutta on pienistä puutteistaan sekä hajanaisuudestaan huolimatta ehdottomasti kokemisen arvoinen albumi.
Pasi Palosen projekti Paanpa yhdistelee elektropoppiinsa akustista kitaraa ja koneromantiikkaa. Naivistiset tekstit paneutuvat mekaanisiin rakkaussuhteisiin, robottina olemisen vaikeuteen tai vaikkapa Sokkarin liukuportaiden futuristiseen viehätysvoimaan.
Kotisivut: paanpa.net
(Päivitetty 08.07.2010)
Kommenttien keskiarvo: