Aarne Tenkanen: Ajan platinaa

AXR Music Oy

Stadin kaksimielisin ratikkakuski Aarne Tenkanen jatkaa uudella vuosikymmenellä vanhoilla tutuilla tempuilla. 90-luvulla julkaistujen ensimmäisten Tenkas-albumien materiaalin työsti vuonna 2003 keskuudestamme poistunut Gösta Sundqvist, minkä jälkeen spora-ohjaaja vetäytyi hetkeksi varikolle. Vuonna 2007 ilmestynyt Viimeinen ratikkamatka katkaisi hiljaisuuden ja toimi samalla kunnianosoituksena Sundqvistille.

Tuore kiekko jatkaa samoilla linjoilla edeltäjiensä kanssa. Tenkasen "heleä" lauluääni ei ole muuttunut miksikään, siitä joko tykkää tai sitä vihaa. Härskit ja puolihärskit tarinat on ryyditetty ei-niin-pikkutuhmalla huumorilla. Välillä myös fiilistellään pala kurkussa ja tippa linssissä, ennen kuin ryyppyjuhlat voivat taas jatkua entistä rasvaisempina. Tyylillisesti Ajan platinaa istuu Tenkasen diskografiaan kuin tuoppi kantajarrun kouraan, vaikka Sundqvistin aikakauden tasolle uudet biisit eivät millään tasolla yllä. Siinä missä Gösta osasi käyttää vihjailua ja verhoilua hyväkseen mestarimaisesti, kompastelevat uudet lyriikat tökerömpien aiheidensa ääressä.

Parhaimmillaan ero ei kuitenkaan ole suuren suuri, ja etenkin Irkutskin kaunotar sekä Sporakuskille morsian ovat ensiluokkaisia Sundqvist-pastisseja, joista voi olla aidosti ylpeä. Hectorin Juodaan viinaa -kappaleelle kunnianosoituksena tehty Kyllä sitä vielä yhdet kestää kuuluu myös albumin terävään päähän. Eiköhän Aarnelle ole yhä tilausta, jos ei muuten niin ainakin siksi, että näin myös Göstan muisto säilyy kirkkaampana.