Aarne Tenkanen: Ajan platinaa

AXR Music Oy

Stadin kaksimielisin ratikkakuski Aarne Tenkanen jatkaa uudella vuosikymmenell� vanhoilla tutuilla tempuilla. 90-luvulla julkaistujen ensimm�isten Tenkas-albumien materiaalin ty�sti vuonna 2003 keskuudestamme poistunut G�sta Sundqvist, mink� j�lkeen spora-ohjaaja vet�ytyi hetkeksi varikolle. Vuonna 2007 ilmestynyt Viimeinen ratikkamatka katkaisi hiljaisuuden ja toimi samalla kunnianosoituksena Sundqvistille.

Tuore kiekko jatkaa samoilla linjoilla edelt�jiens� kanssa. Tenkasen "hele�" laulu��ni ei ole muuttunut miksik��n, siit� joko tykk�� tai sit� vihaa. H�rskit ja puolih�rskit tarinat on ryyditetty ei-niin-pikkutuhmalla huumorilla. V�lill� my�s fiilistell��n pala kurkussa ja tippa linssiss�, ennen kuin ryyppyjuhlat voivat taas jatkua entist� rasvaisempina. Tyylillisesti Ajan platinaa istuu Tenkasen diskografiaan kuin tuoppi kantajarrun kouraan, vaikka Sundqvistin aikakauden tasolle uudet biisit eiv�t mill��n tasolla yll�. Siin� miss� G�sta osasi k�ytt�� vihjailua ja verhoilua hyv�kseen mestarimaisesti, kompastelevat uudet lyriikat t�ker�mpien aiheidensa ��ress�.

Parhaimmillaan ero ei kuitenkaan ole suuren suuri, ja etenkin Irkutskin kaunotar sek� Sporakuskille morsian ovat ensiluokkaisia Sundqvist-pastisseja, joista voi olla aidosti ylpe�. Hectorin Juodaan viinaa -kappaleelle kunnianosoituksena tehty Kyll� sit� viel� yhdet kest�� kuuluu my�s albumin ter�v��n p��h�n. Eik�h�n Aarnelle ole yh� tilausta, jos ei muuten niin ainakin siksi, ett� n�in my�s G�stan muisto s�ilyy kirkkaampana.