Psychonaut

Gathering on lopullisesti jättänyt taakseen metallisen menneisyytensä haamut. Voimakas kehitys, joka alkoi vuonna 1998 julkaistulla How To Measure A Planet? –levyllä ja jatkui kaksi vuotta myöhemmin If_Then_Elsellä, on nyt johtanut yhtyeen modernin ajan vahvimpaan levyyn.

Souvenirs on sukellus minimalistisen äärettömiin äänimaisemiin, joita hallitaan harvoin mutta vahvoin vedoin. Äänimaailmaa hallitsevat vuoroin pulputtavat, kilkattavat, suhisevat, valittavat, heikot ja vahvat koneäänet, joita ympäröivät runsaina elävät soittimet aina trumpettiin asti, ja kaiken tämän kutoo yhteen loistelias laulu. Niin soittimia, eri äänitehosteita kuin ihmisääntäkin käytetään monimuotoisesti, vuoroin säästeliäästi, vuoroin säästelemättä juuri mitään.

Levyn avaava These Good People antaa heti selvän suunnan. Tämä eteerisesti alkava kappale, jossa mystinen, hieman itämainen rytmi on sovitettu yhteen tapailevan pianon kanssa, avaa maiseman jota kelpaa ihastella. Muut soittimet yhtyvät vähä vähältä mukaan ja kaiken yllä leijuu Anneke Van Giersbergenin luonteikas, kuulas ja kantava ääni. Kun reilu kuusi minuuttia myöhemmin seuraava kappale Even The Spirits Are Afraid on päässyt alkuun, on kuuntelija suurella todennäköisyydellä joko päässyt sisään Gatheringin uuteen maailmaan tai painanut kaukosäätimen Open –nappia.

Erityisen hyvin musiikillista monimuotoisuutta kuvaa levyn keskikohdilla oleva kappalepari We Just Stopped Breathing ja Monsters. Ensimainittu on jotain mitä 60-luvun lopun Pink Floyd olisi voinut tehdä nykypäivän Radioheadin kanssa, jälkimmäinen voisi taas olla miltei Travisin levyltä – tietysti hieman konservatiivisempana versiona. Edellä mainittujen Pink Floydin ja Radioheadin lisäksi musiikillisia yhtymäkohtia/vaikutteita löytyy etenkin Bel Canton kanssa.

Genrekeskeiselle ihmiselle Gathering on painajainen, sillä yhtyettä ei voi oikein sijoittaa mihinkään valmiiseen ’luokkaan’. Ongelmaa kuvaa hyvin levykauppojen politiikka sillä bändin levyjä voi löytää niin Alternative-, Gootti-, Pop-, Rock- kuin Heavy-osastoiltakin. Gatheringin musiikki liikkuukin jossain gootin, alternative-rockin ja ambientin välimaastossa kuulumatta kuitenkaan selvästi mihinkään niistä – toisaalta, eihän hyvän musiikin tarvitsekaan karsinoihin mahtua.