Aivolävistys: Sotamaa

Off Records

Jyväskyläläinen Aivolävistys jatkaa neljännellä täyspitkällään tasaista kyytiä. Synkeitä visioita maalaileva kimakka hardcore nappaa heti alkumarssin myötä mukaansa eikä vajaan puolen tunnin retkellä juuri tee mieli pois kyydistäkään hypätä. Yhtye ei vieläkään tuo genreen mitään kovin uutta tai yllättävää, jollei Juuson harvinaisen selkeästi artikuloituja vokaaleja sitten uudeksi ja yllättäväksi osaseksi lasketa. Toisaalta bändiltä ei juuri tee mieli tarjolla olevaa enempiä vaatia, paketti kun on vuosien mittaan hioutunut varsin komeaksi.

Helposti monotoniseksi tussahtava hc-tykitys pysyy verevänä vahvojen melodioiden ja hyvin sekaan istuvien, metalliriffeistä hipimpäänkin notkumiseen taipuvien tyylileikittelyjen avulla. Bändi ei kuitenkaan hyppele tyylistä toiseen valtoimenaan, joten sekavuutta tai sillisalaattimaisuutta ei ilmene, ja punk-meininki näyttelee ansaitusti pääosan. Sotamaan toimivuus piileekin juuri bändin konstailemattomassa asenteessa, mistä puuttuu minkäänlainen todistelun tai esittelyn tarve. Biisit iskevät lujaa, tiukoista riffeistä ja polveilevista sovituksista ei ole pulaa ja ennen kaikkea sanoma puhuttelee.

Riimitelty raivoaminen voi paperilla tuntua teennäiseltä ajatukselta, mutta sanoitusten varsinainen sisältö ohittaa kiinnostavuudessaan loppuriimit. Maanläheinen näkökulma kritiikin ja vihan kohteisiin helpottaa kuulijan samaistumista ja onnettoman viestin välittymistä, jota ei sitäkään tuputeta lattein iskulausein tai liian innokkaasti paasaamalla... mutta mitäpä sitä toisaalta uppoavassa laivassa enää paasaamaankaan.

Sotamaa tuskin kääntää ihmiskunnan kulkusuuntaa yhtään nykyistä järkevämmäksi, mutta kunnioitettavan rehellinen, laadukas ja mukaansatempaava punk-levy se on, millaisia on varsinkin suomalaisilta orkestereilta ilmestynyt viime vuosina runsain mitoin. Liekö aavistuksen oletettuakin kehnompi maailmantilanne (ja maankin) sitten suoraan verrannollinen kotimaisten punk-bändien levyjen laatuun?