Ricky-Tick Big Band: Ricky-Tick Big Band

Ricky-Tick Records

Seuraava tuote on testattu Tampereen ja Turun välisellä moottoritiellä täydessä autossa stereoiden läpi.

Levytystilanteessa tavoiteltu rapeus ja spontaani-ilmapiiri hukkuvat ohikiitävän maiseman suhinaan. Jäljelle jää swingi! Yhtenäisenä organismina toimiva puhallin- ja torvisektio pumppaa rytmiryhmän kanssa Woody Hermanin, Benny Goodmanin ja Count Basien perintöön hemoglobiini-arvot kohdalleen. RTBB:n säveltäjänä ja orkesterinjohtajana toimii Dalindeo -yhtyeen pääjehu Valtteri Pöyhönen, mutta kiitokset ja kumarrukset saa myös orkesterin kokoonpano, johon on koottu Suomen jazzin who’s who?-lista eli muun muassa Jukka Eskola (trumpetti), Timo Lassy (saksofoni), Antti Sarpila (klarinetti), Antti Lötjönen (basso) ja Jaska Lukkarinen (rummut). Todellinen artisti levyllä on kuitenkin ryhmän yhteissoitto.

Swing Time in X-Berg napauttaa hommaan käyntiin ja muodostaa Easily Flammablen kanssa rouhean puskujunan levylle. Viimeksi mainitun tenoririffi on röyhkeä, paksu ja tukeva kuin eteenpäin rynnivä veturi. Tilannetta osataan kuitenkin rauhoittaa eikä mistään kuuntelijan kuristusotteesta voida puhua, koska hengitystilaa annetaan riittävästi esimerkiksi Beauty Passing By –kappaleen avulla. Kaunis Komeda taas on nyökkäys puolalaiselle jazzsäveltäjälle, jolle löytyy arvostusta yhtyeen rivien sisältäkin. Antti ”Auteur Jazz” Hynninen myös nosti hattua samaiselle kynäniekalle omalla debyytillään. Kappale nousee yhdeksi levyn komeimmista elokuvamaisilla tunnelmakuvillaan ja osoittaa Pöyhösen kyvykkyyden hienovaraiseen ja rikkaaseen jazzsäveltämiseen.

Albumin sävellystyö on erittäin kypsää, viljellen viitteitä ja kierrättäen kaavoja, mutta ennen kaikkea rakentaen tunnelmia. Rakenteiden ja riffien lisäksi levy ammentaa vanhoista mestareista ja ajoista teemallisesti ja mielikuvien tasolla. Babel jalostaa Ellingtonin ja kumppaneiden kiinnostusta idän ja afriikan mystiikkaan aaviikkokaravaanin kulkiessa dyynien ylitse.

Myös Toyota Avensiksen karavaani viilettää pitkää tietä eteenpäin. Puulatvuston vilistäessä ohitse ja horisontin liikkumattomuuden ääniraitana yhtyeen platta saavuttaa uudet sfäärinsä. Energialataus purkautuu ja purskahtelee ulos 120km/h ja väripaletit sulatuvat toisiinsa hitaiden kappaleiden rauhoittaessa vauhtisokeutta. Vaikka ”testiajo” tapahtui tukevasti Suomen kamaralla on levyn sisäinen matka pidempi ja poukkoilevampi. Kuulija ottaa luotijunan ja lentokoneen hybridin Pariisin, Helsingin, Varsovan, New Yorkin ja Lontoon jazzpääkaupunkien läpi. Listassa Helsinki on uusi tulokas, mutta toivottavasti pysyvä.