Coprolith: Cold Grief Relief

Violent Journey

Demoja ja pienjulkaisuja liki vuosikymmenen takonut porvoolainen ärjypartio Coprolith on päässyt levysopimuksen ja kokopitkän makuun. Yhtyeen ikä ja sen tuoma kokemus kuuluukin Cold Grief Reliefilta välittyvästä varmasta otteesta. Death/black-ristisiittoinen metallinsa on raakaa, blast beateillä liki umpeen kyllästettyä, raskasta ja kylmää kuolemaa. Tasapainoitukseksi mustan eri sävyissä tunnelmoiva kolmikko keventää melodioilla ja alituisen pikavauhdilla kohkaamisen sijaan albumilla kuullaan myös alempitempoista ja sävykkäämpää ilmaisua.

Materiaali on pääosin tasalaadukasta, joskin paikoin puuduttavaa – ennen kaikkea blast beatien käytön ajoittaisen norminmukaisuuden sekä yksitoikkoiseksi kääntyvän anteeksipyytelemättömän totisuuden takia. Nimibiisi, yli kymmenminuuttiseksi paisutettu moniosainen ja -puolinen teos onkin siksi hyvin virkistävä välike, sääli vain että sitä edeltävästä biisilistasta voisi helposti useamman toisiinsa sekoittuvan kuolonkaahauksen vähentää. Ei biiseissä mitään vikaa ole, ovatpahan vain turhan samasta puusta – vaikkakin tehokkaita. Levyn päättävä Mayhem-laina Freezing Moon jää lähinnä kunnianosoituksen osaan, vaikka kertoohan se tulkitsijastaan paljon.

Varmaotteisen yhtyeen huolella työstetty esikoinen on kuitenkin pääosin hyvin nautinnollista kuolemaa. Erityisesti kiitosta ansaitsee onnistunut soundipolitiikka: melkein albumin pääosaa esittävät rummut kuuluvat mukavan ohuesti, eri instrumentit erottuvat eikä kokonaisuus puuroudu edes brutaaleimman hakkauksen aikana. Ei ehkä kaikista omaperäisin ratkaisu, niin kuin ei ole Coprolith tai sen esittämä musiikkikaan, mutta toimivan käytännöllinen. Hyvä tästä on jatkaa.