Los Jacopablos: Nolla Kelviniä

Eldanka

Vuonna 1988 Kaipiaisissa perustettu, vuodesta 2001 samalla kokoonpanolla enemmän tai vähemmän aktiivisesti toiminut suoraviivaisen suomirockin yhtye Los Jacopablos on tiivistänyt kaikkiaan neljännen albuminsa kokoon. Edellisestä albumista on aikaa jo 11 vuotta, joten hautumisaikaa tälle levylle pitäisi ainakin olla löytynyt tarpeeksi. Vaikka ehkä eniten Aknestikin kotimaisista verrokeista mieleentuova soundi onkin melkoista AOR:ää, on yhtyeen raikkaan rehellinen, mukavan kantrahtava ja harmoninen kevytpoppis ihan tervetullutta tuulahdusta kaikessa yksinkertaisuudessaan. Varsinaista vaivaannuttamista ei synny myöskään tarinoista tai niiden tulkinnasta, vaikka päähän soimaan jäävät kohdat tai jossain muodossa koskettavat sanakäänteet ovatkin omaan korvaan aika vähissä. Biisien toivon tunne, sulava juoksevuus ja yleinen vaivattomuus vievät silti yleistunnelman plussan puolelle.

Vähän Beatlesistä sekaisin soi jo vuoden 2004 Hyvän mielen levy-kokoelmalla ja on tälläkin plätyllä mieleenjäävimpiä raitoja isoine soundeineen ja Beatles-nostalgioineen. Eniten Aknestik nousee mieleen levyn avaavalla nimiraidalla Nolla Kelviniä, jonka avarasti kimalteleva suomirockjuoksutus koristautuu kokonaisuutta olennaisesti rikastuttavilla koskettimilla. Itse nostaisinkin Pekka Gröhnin olennaiseksi osaksi Jakopaavojen pakettia, vaikka kuvissa ja kotisivujen miehistöhistoriassa mies jää ulkojäseneksi. Soitin on kuitenkin isossa roolissa.

Huumekoukkua käsittelevä hiukan tummasyisempi Pinnalla ja Eero Ohslbomin viulun ja Juha-Matti Aholan perkussioiden tukema kevyen kantrahtava rakkaustarina Valvon aamukuuteen toimivat hyvin. Pekka Töyryn laulutulkinta saattaa ehkä olla hiukan tasapaksua, mutta samalla se on mukavan toiveikasta ja suoraviivaisessa rehellisyydessään sopii musiikin tunnelmakuvaan oivallisesti. Kipakasti (jopa punk)popahtava Cisse Häkkisen kengät on kiivainta osastoa, komea päätösraita Pullopostia taas levyn seesteisin ja tummasyisin sävellys. Melankoliakin taipuu Pabloilla mukavan rennosti, mistä vaikkapa Kaisaniemen kuu on toimiva esimerkki. Kyllä tämä vaan on ihan kelpo levytys!