Oiva Väre: Jetro

Omakustanne

Oiva Väreen pari kuukautta sitten desibeli.netissä arvioidun promon jatkeeksi on nyt saatu kokonainen albumi. Tuomas Tiaisen sanat kolmesta albumin kappaleesta pätevät myös koko levyyn: Jetro on miellyttävä paketti menneiltä vuosikymmeniltä tuoksahtavaa kevyttä progea, joka pysyy kuitenkin aisoissa sortumatta turhaan ylisoittamiseen.

Albumin aloittaa muheva instrumentaali Hullu vuosi, joka esittelee hyvin Oiva Väreen soiton rullaavuuden ja äänimaailman luomumaisuuden. Sitä seuraava Nuoruus tuo mukanaan paitsi laulaja Hannu Hailuodon (joka kuulostaa hämmentävästi Martti Syrjän ja Tero-Petri Suovasen risteytykseltä), myös tutun kuuloista kierohkoa suomirockia. Oiva Väreen oma ääni kuuluu kuitenkin kiitettävästi. Erityisesti kaikenlaisen yrmyilyn ja raskauden puuttuminen tuntuu raikkaalta.

Yhtyeen mukaan Jetroa voidaan kutsua pilke silmäkulmassa "teemalevyksi aloittelijoille". Lineaarisesti vuosilukujen kera otsikoituna etenevät kappaleet kertovat Jetron tarinan vuodesta 1968 vuoteen 2000. Varsin toimivat lyriikat liikkuvat kaupunkimaiseman ja luonnon välillä unohtamatta inhimillistä tunnetta. Jetro on sekä musiikillisesti että lyyrisesti helposti lähestyttävä, mutta tarjoaa silti runsaasti pureskeltavaa.

Jetrossa viehättää eniten sen vaivattomuus. Oiva Väreen olennaisuuksissa pysyvä soitto-, sovitus- ja sävellystyö on oiva vastaisku kaikelle sille huonolle ja väkinäiselle progeilulle, mitä välillä korvakäytäviin eksyy. Vaivattomuuden kääntöpuolena on kuitenkin tietty harmittomuuden uhka, joka paikoin on Jetrollakin läsnä. Vaikka Oiva Väreen debyyttiä kuuntelee hyvin mielellään, kaipaisi se enemmän Kuunkierrot-kappaleen kaltaisia ihon alle meneviä hetkiä.