Konna: Sei7semän

3rd Rail

Teemalevyt ovat usein vikatikki tai vähintään huono valinta tavaksi toteuttaa omia visioita – sitä huonompi, mitä tiukemmin aikoo pysytellä kuvitteellisten raamien puitteissa. Tämä huomioon ottaen, helsinkiläisräppäri Konna onnistuu esikoisalbuminsa kunnianhimoisen rakenteen kanssa vähintään hyvin. Konna on ottanut klassisen aiheen – seitsemän kuolemansyntiä – ja luonut oman teoksensa sen avulla ja ympärille. Aihetta ei käsitellä mitenkään dogmaattisesti, ja siinä ehkä piilee onnistumisen siemen. Esim. syntien esittämisjärjestys on erilainen kuin se ehkä kuuluisin, eli Danten jumalaisen näytelmän mukainen järjestys. Uudelleenjärjestelyn lisäksi uusina synteinä esitellään apatia ja haureus.

Uudet lankeemukset nostavat kokonaismäärän yhdeksään syntiin, joihin Konna johdattaa kuulijat intron, levyn nimibiisin avulla – synneistä taas päästään rippituolin ja synninpäästön avulla. Albumin teeman mukaisesti tunnelmat ovat synkkiä. Pääosin Jahnimanin tuottamat biitit ovat tummia ja tukevat aiheistoa. OG Ikosen tuottamat Ahneus ja Mässäily poikkeavat linjasta letkeydellään, ja rikkovat hieman kokonaisuutta, mutta muuten Sei7semän on linjansa mukainen levy. Albumin parasta antia on yli kahdeksanminuuttinen Rippituoli, jossa Konnan lisäksi äänessä on Julma-Henri, Shaka, OG Ikonen, Adebizi, Jontti, Petos, Notkea Rotta, Emeto & Aisti – biisi toimii harvinaisen hyvin ollakseen näin monen keittäjän soppa.

Konna julkaisi muutama vuosi sitten lupaavan EP:n yhdessä Adebizin kanssa. Sei7semän on selvästi saman miehen tekosia: tyyli on tuttu ja toimiva, tekstit ovat tarkkoja ja punnittuja ja verbaalinen ulosanti passaa hienosti taustoihin. Teeman takia tekstit ovat painavia, monesti osuvia, eikä kokonaisuus muutu liian ahdistavaksi. Sei7semän potkiikin parhaimmillaan verbaalisesti palleaan, mutta kohtuupitkän (reilu 50 minuuttia) albumin kesto-ongelmaksi näyttäisi nousevan Konnan ymmärrettävästi vähän yksiulotteinen ulosanti. Rippituolin kokoontumisajo poislukien koko albumilla kuullaan vain kaksi feattia, joten paikoin tulee kyllä kaivattua sitä edellisen EP:n Adebizia – eihän Tuomiokaan ole mitään ilman Konettaan ja päinvastoin.