Micah P. Hinson: Micah P. Hinson and the Pioneer Saboteurs

Full Time Hobby

Micah P. Hinsonin lauluissa on kauneutta, väkivaltaa, hautajaismaista surua ja karua rakkautta. Ne sijoittuvat keskelle westernien myyttistä preeriaa, jossa ihmisten uurteisen jähmeillä kasvoilla hiekan pöly sekoittuu latautuneen tilanteen kirvoittamaan hikeen. 29-vuotias amerikkalainen kitaristi-laulaja kykenee orkesterinsa tukemana luomaan järkyttävän voimakkaan tunnelman tälle neljännelle studioalbumilleen. Harvoin tulee vastaan raskasmielisyydessään näin lumoavaa kokonaisuutta, joka ei liki tunnin aikana hellitä kertaakaan. Tähän uppoaa.

Hinsonin musiikin luonnehtiminen countryksi saattaa osin johtaa harhaan. Periamerikkalaiset lauluntekoperinteet vahvoine gospelin sävyineen ovat toki pohjalla, mutta Hinson tuntuu noukkineen rusinoita hiukan useammista pullista. Miehen tummasta äänestä kuulee Johnny Cashin paatoksen, mutta yhtä lailla ulosannissa sekoittuvat myös Richard Hawley ja Roy Orbison. Viulun ja sellon kuorruttamalta taustayhtyeeltä taittuu hillityn synkkä maalailu ja särisevä melurock hiukan The Bad Seedsin tyyliin. Surullisesta valssista saatetaan hetkessä tempautua kaoottiseen kolisteluun, josta taas voidaan siirtyä näiden parhaita puolia yhdistelevään postrockmaiseen utuun.

Itkettävällä jousi-introlla A Call To Arms käynnistyvä ja Spiritualized-tyyppiseen 12-minuuttiseen särömereen The Returning päättyvä albumi tarjoaa täysosumien kavalkadin, vaikka periaatteessa kappaleiden yksilöllinen luonne jää näin ehjässä kokonaisuudessa toissijaiseksi seikaksi. Esimerkiksi akustinen Take Off That Dress For Me ja raskaasti keinuva Watchers, Tell Us Of The Night ovat ilmaisultaan etäällä toisistaan, mutta Hinsonin raaka näkemys sulattaa albumin äärilaidat ainutlaatuisella tavalla yhteen.

…and the Pioneer Saboteurs on todellinen mestariteos. Oikeudenmukaisessa maailmassa maestroa juhlittaisiin sen myötä yhtenä sukupolvensa tärkeimmistä artisteista. USA:ssa Hinson onkin herättänyt Eurooppaa enemmän huomiota, muttei ainoastaan musiikillaan. Mies on poliittisilta näkemyksiltään äärikonservatiivinen republikaani ja vastustaa jyrkästi Barack Obamaa, jota hän on teekutsuliikkeen hengessä luonnehtinut ”sosialistiksi” ja ”amerikkalaisen unelman murhaajaksi”. Edes Hinsonin paljastuminen asehulluksi patriootiksi ei voi vesittää hänen musiikkinsa neroutta. Tietyssä mielessä se jopa tuo lisäpontta ja kolkkoa uskottavuutta albumin julmuudelle. Kansikuvakin on oikeasti pelottava.