Pernice Brothers: Goodbye, Killer

Ashmont

Joe Pernicen johtama Pernice Brothers on tehnyt laadukasta harmoniapopiaan jo vuosikausia, mutta jäänyt kuitenkin suosiossa divaritasolle ja värikkäämpien kollegoiden jalkoihin. Yhtyeen kuudes studioalbumi Goodbye, Killer tulee tuskin tilannetta muuttamaan, mutta on osoitus siitä, että sydämellä tehtyä ja lämmintä melodista popia ei ole koskaan maailmassa liikaa.

Itselleni edelliseksi kuulokuvaksi Pernice Brothersista on jäänyt vuoden 2001 mainio The World Won´t End-albumi, ja kun jälki on vuonna 2010 yhtä hyvää, lienee syytä tarkastaa välistä jääneet levytkin. Heti Goodbye, Killerin avausraita Bechamel tiivistää Pernice Brothersin olemuksen: kahdessa ja puolessa minuutissa ei turhia hienostella, kunhan vaan heitetään ilmoille kaunis kertosäe riisutun instrumentaation säestämänä ja kuorrutetaan kakku lauluharmonioilla.

Vaikka genrelle tyypillisesti myös Pernice Brothers luottaa enemmän melodian kuin rytmin tai rankkuuden voimaan, pitää yhtye tempon piristävän vilkkaana. Synkimmät balladit ovat poissa, eikä niitä jää kaipaamaankaan. Varsinkaan kun levyllä on tarjota The Loving Kindin kaltainen katkeransuloinen helmi, joka kuulostaa kadonneelta pop-klassikolta.

Vaikka aluksi albumikokonaisuus jätti hieman valjun vaikutelman, voittaa yhtyeen välittämä lämminhenkisyys puolelleen pitkällä tähtäimellä. Varsinaiseksi hudiksi voi lukea ainoastaan The Great Depressionin C-osan epävireisen ulinan, joka tuntuu suoranaiselta tyylirikolta. Muutoin pisteliäillä lyriikoilla varustetut kappaleet ovat hyviä tai erittäin hyviä. Erityismaininnan ansaitsee country-vivahteinen hölkkä We Love the Stage, jonka keikkaelämän riemuista kertova sanoitus hymyilyttää kerta toisensa jälkeen.