Jukka Poika: Kylmästä lämpimään

KHY Suomen musiikki OY / Jenkkarekka T:MI

Jukka Pojan uusimmassa albumissa on monta asiaa just hyvin. Rakkautta, eroa ja ihmissuhteita käsittelevä Kylmästä lämpimään on aurinkoisen ja letkeän roots reggaen teemoineen juuri oikeanlainen positiivinen sukellus ”parisuhdekriisiin”, sellaisesta toipumiseen, henkiseen aikuistumiseen, kolmenkympin kriisiin ja ylipäätään harvinaisen raikas poikkeus yhteiskunnassa jossa asioista ääneen puhuminen ei ole normi ja semmoinen märehtiminen ja murehtiminen kuitataan viikonloppukänneillä jne jne…Angsti on levystä mahdollisimman kaukana, surukin on onnistuneesti puettu kauniiseen kukkaan joka sekin rikastuttaa elämää.

Moni suomalainen muusikko olisi taatusti purkanut asiaa kiukulla, ranteiden viiltelyllä tai jopa vihalla. Kylmästä lämpimään tarjoilee nimensä mukaisesti toivoa, ollaan voiton puolella ja koettu on kääntynyt jo kohti valoa, uuteen nousuun. Koetusta otetaan opiksi ja kaikesta jaksetaan tuntea myös Kiitollisuutta. Ikiroutaan ei kannata jäädä palelemaan tai Tukoksiin lannistua vaan muutoksia pitää tapahtua jos hommat on takalukossa. Ja kyllähän sitä tavataan vielä… Myönnetään ja hyväksytään omat virheet (Taas mä satutin, Hidas) ja tiedostetaan että oma rakas on se Elämäni emäntä. Romanttinen hölmö kuvaa levyä, jos käsittää hölmönkin enemmän oppimaan pystyvänä kuin kertakaikkisen tyhmänä. Mut hei, Se ei satu enää, taas halutaan antaa ja jakaa Mielihyvää.

Jukka Pojalla on monesti ollut paljon sanottavaa ja asian ytimeenkin on osuttu. Mutta monessa kohtaa sanoma on jäänyt hiukan ulkokultaiseksi. Kylmästä lämpimään –levy on taatusti herran henkilökohtaisin tuotos, mikä kääntyy onneksi lämpimäksi ja helposti avautuvaksi kokonaisuudeksi, josta saa omaan elämään paljon ajatuksia, hymyä ja jopa kyyneliä. Rehellisyys ei ole tässä kohtaa mitenkään turhan raadollista vaan rakkaus, suru, kiitollisuus ja taaksepäin katsominen on puettu taidolla kauniisiin ja keinuviin vaatteisiin yhdeksänhenkisen bändin tuella. Henkilökohtaisten tarinoiden teema ei ole myöskään kadottanut sävelkynää – Kylmästä lämpimään tarjoaa monta Jukka Pojan ja samalla suomireggaen eturiviin kohoavaa teosta, kuten hymyilevän raukea Mielihyvää, mukavan reippaasti hölkkäävä Viikko sitten, avaran mollivoittoinen Hidas ja Raappanan kanssa svengailtu päätösraita Kiitollisuutta. Siinä missä vaikkapa öisen jatsahtava Se ei satu enää ei ehkä reggaebiisinä nouse tähtihetkien tasolle, on sen sanoma olennainen osa levyn tarinaa. Vaikka totuus on katkera, ei levy ole. Erinomaista!