Pate Mustajärvi: Musta

Poko

Kun Yleisradion entisten nuorten kanava Radiomafia teki netissä paluun viikon ajaksi, kuunneltavana oli muun muassa Jake Nymanin ansiokas katsaus tahattoman komiikan jalon lajin laulu- ja soittoesityksiin. Mukana oli esimerkiksi Lasse Mårtensonin uskomattoman surrealistinen ”rivit tuli täyteen, mutta riimit ei” –tyyppinen käännös Nina Simonen Don’t Let Me Be Misunderstood –klassikosta. Suomenkielisessä versiossa oli melodiakulkuun nähden aivan tolkuttomasti tekstiä.

Samaa tautia lievemmässä ilmiasussaan on myös Pate Mustajärven Johnny Cash –levyn muutamassa kappaleessa. Opetus: Kun tavumäärät ja –painot heittävät häränpyllyä alkuperäiseen levytykseen verrattuna, homma on tuomittu epäonnistumaan. Ei ole täysin sattumaa, että juuri Tuli polttaa (Ring of Fire) ja Yksi vain ei tuu (I Still Miss Someone) ovat muuten timangin albumin ainoat hudit. Jälkimmäinen on vanhempaa perua ja ensin mainittu annetaan anteeksi, koska asialla on ilmeisesti Cash-fani salanimellä.

Mutta menkäämme itse asiaan: Kuka vielä väittää, että joukossa ei olisi voimaa? Cash-ihailijoiden liikkeelle sysäämän projektin lopputuloksena on tribuuttilevyjen parhaimmistoon kuuluva albumi, ja ilmeisesti fanit ovat siinä myös mukana. Kunnes toisin todistetaan, albumin pääasiallinen tekstinikkari Bea Vala on nimittäin niin sanottu amatööri, eikä bändin kitaristi Risto Klemolaakaan varsinaisesti sanoittajana tunneta. Molemmat ovat kääntäneet Cash-tekstit melko orjallisesti alkuperäistä noudattaen, mutta homma toimii.

Muun muassa Pauli Hanhiniemen Hehkumo-kansanmusiikkiyhtyeestä tuttu rytmiryhmä Ville Rauhala (basso)- Juppo Paavola (rummut) luovat musiikille sellaisen selkärangan, että Klemola voi rauhassa taivutella sen nikamia ja antaa luovuutensa kukkia. Herra Mustajärvi on hiukan yllättäen hänelle vieraalla kantrin maaperällä enemmän kotonaan kuin taannoisella Juice-levyllä. Pate on laulajana ja tulkitsijana vielä 30 vuoden jälkeenkin kaikkea muuta kuin valmis, mutta hänen vapaa tyylinsä on takuulla osa levyn viehätystä.

Trio-keitosta maustetaan viululla, koskettimilla, huuliharpulla ja Aarne Tenkasella, mutta rajumpia irtiottoja höyryveturikompista olisi saanut ottaa enemmänkin - niin meheviltä Tuomari Nurmio –henkinen Iso joki (Big River) -roots-rypistys ja Dave Lindholmin tähdittämä Yksinäisyys syö (I’m So Lonesome I Could Cry) kuulostavat. Niin kai kuitenkin käy (Guess Things Happen That Way) tuntuu pärjäävän jopa alkuperäiselle. Saa nähdä poikiiko levy seuraajia. Tom Waits –fanit, nyt Hectorille kynä käteen ja Vesku Loiri pikavalintaan.