Matalat majat: Sumun ali

Omakustanne

Jumankauta, mitä tämä on? Kyseinen kysymys pyöri päässäni uudestaan ja uudestaan Matalien majojen pitkäsoittoa kuunnellessa. Viinasotilaat ottaa luulot pois kuuntelijalta heti kärkeen. Poukkoileva kappale voisi olla sirkuksen friikkishow´n soundtrackina, sen verran mielipuolista laulajan kiljunta ja koominen bassoriffi ovat. Kakkosbiisi esittelee hieman rauhallisempaa, jopa tanssittavaa, osastoa, kunnes lähtee hektisiin juoksutuksiin. Aikakoneesta ja muutamasta muusta kappaleesta tulee väistämättömiä YUP- ja Absoluuttinen Nollapiste –mielleyhtymiä.

Tunnin mittaista pakettia on lähes mahdotonta kuunnella yhteen soittoon, Matalien majojen kyydissä kainalot hikoavat hieman liikaa. Sumun ali pitää sisällään kieroa progeilua, punkisti soitettua rockia, folkin ja iskelmän kanssa flirttailua… efektejä ja väli-introja säästelemättä. Mutta silti se ei kuulosta päättömältä sillisalaatilta. Vaikka päätön sillisalaattihan tämä on. Sanoituspuolella Matalat majat on mielenkiintoisinta, mitä kotimaamme kielellä hetkeen on vastaan kävellyt. Harmi vaan, että laulajan vähintäänkin omaperäinen kieunta saa puremaan hampaita yhteen.

Rohkeille, avoimille ja ennakkoluulottomille haasteellisemmasta musiikista diggaileville tätä spontaanin kuuloista orkesteria voi suositella. Itse kyseiseen ryhmään uskottelen kuuluvani, mutta tasaisin väliajoin tulee Matalat majat tai muu hengenheimolainen, joka todistaa muuta.