BMG

Helsinkiläispoppoo Egotrippi ei kaahaile enää entiseen malliin. Uudella Matkaajaksi nimeämällään albumillaan Knipi ja kumppanit etsivät tarkoitusta musiikilleen voimapop-karsinan ulkopuolelta. Rajojen koettelu erityisesti uskaliaampien sovitusten avulla ei ole tavatonta, sillä kunnianhimoisemman pop-estetiikan perään tuntuu nykyään olevan useampikin poppari.

Matkaajan raidoilta kuulee kaikuja eritoten Nick Draken melankolisesta folk-tunnelmoinnista ja 70-luvun taitteen ilmeikkäästä taiderockista. Pianolla, flyygelitorvella ja valtavilla rumpusoundeilla ladattu johdantokappale Mustat varjot tavoittaakin kiitettävästi esikuviensa majesteettisuutta. Sen komeat sanoitukset luovat tunnelmaa täysikuun lailla: "Kerrohan mistä mustat varjot nuo / aina jostain tiensä minun luo / tuntuvat ne löytävän". Yksinkertaista ja kaunista.

Mustien varjojen tasoisia hetkiä levy tarjoaa jäljempänä kuitenkin vain harvakseltaan. Kivasti kyyninen Tarpeeton mies palauttaa mieleen Tom Pettyn Wildflowers-klassikon lisäksi myös J. Karjalaisen ilman sähkösaunaansa. Kitaristi Knipin sympaattisesti laulama Varovasti nyt on nätti ja pienimuotoinen tilannekuva, joka voisi olla peräisin Dave Lindholmin pöytälaatikosta. Levynörteille omistettu Polkupyörälaulu on varsin hervoton esitys, jonka hulivilitunnelma olisi tosin istunut luontevammin edelliselle Helsinki-Hollola -levylle.

Laulaja Mikki Kaustetta kuunnellessaan tulee pantua pirkkoliinamaamaisesti merkille, että miehellä on ääntä: laulu raikaa selvästi ja kuuluvasti, eivätkä ärsyttävät maneerit rajoita hänen hivenen nasaalista ilmaisuaan. Kaikkein klasumaisinta onkin todeta, että tämmöiset perusominaisuudet tuntuvat olevan monelta nykypäivän rocklaulajalta kateissa.

Matkustaja-levyn komeista hetkistä huolimatta Egotrippiin täytyy olla vähän pettynyt. Inspiraation puutteesta kärsinyt yhtye kuulostaa nyt etäiseltä ja varautuneelta - kappaleiden ja kuulijan välille tuntuu jääneen tarkkaamon pleksilasi. Esimerkiksi Toisinaan-kappale kauhuleffaurkuineen kuulostaa jo piirun verran liian näytellyltä ja Sinä vain välittää tunteitaan kovin sirpalemaisesti. Itsekritiikki tuntuukin monin paikoin saaneen masokistiset mittasuhteet, muulla tavalla yhtyeen jähmeyttä ei osaa selittää.

Kappaleen Varovasti nyt nimi kuvaa osuvasti koko levyn tunnelmaa. Toivottavasti käynnissä oleva Suomen-kiertue vaikuttaa ummetuksesta kärsivään Egotrippiin laksatiivisesti, sillä vaikka Matkaajassa on ideaa, olisi yhtyeeltä toivonut määrätietoisempaa otetta ja vähempää pingottamista. Iisisti nyt!