Lostboy! A.K.A Jim Kerr: Lostboy! A.K.A Jim Kerr

Ear Music

Skottiyhtye Simple Minds on reilun 30 vuoden aikana myynyt yli 40 miljoonaa albumia, joten maailmasta varmasti löytyy heidän stadionviritteisen popmusiikkinsa tosiystäviä. Heille orkesterin keulakuva Jim Kerr merkinnee muutakin kuin elähtänyttä laulajaa, joka on vuosien varrella hankkinut lapsen sekä Chrissie Hynden että Patsy Kensitin kanssa. Nyt kun Kerr kutsuu itseään Lostboyksi oikein huutomerkin kera, voi näiden ihmisten joukosta olettaa löytyvän hänen soolodebyyttinsä ainoat ymmärtäjät.

Ei tällä nimittäin uusia faneja hankita. Lostboy! A.K.A Jim Kerr on tympeä kokonaisuus täynnä pöhöttynyttä yritystä tavoittaa edes jonkinlaista hittiä. Konebiittien tukemat syntetisaattorit surisevat 80-luvun muistoa hapuillen, mutta vailla ymmärrystä dramatiikasta tai melodioista. Tummaäänisen aikuispophurmurin viittaa ylleen sovitteleva Kerr kuulostaa Robbie Williamsin ja Ilkka Alangon epäonnistuneelta ristisiitokselta. Välillä Lostboy haluaa hiukan rokata ja olla salaperäinen. Irrotteluyritykset ovat kovin jähmeitä, eivätkä vie mitään mihinkään suuntaan.

Pahimmat mauttomuudet on tungettu levyn alkupuoliskolle. Epätoivoisella vimmalla radiosoittoaikaa anelevat Refugee ja Shadowland kääntyvät jo komiikan puolelle. Puolivälin jälkeen tasoa onneksi nostetaan. Paikoin Kerr ja tuotantoryhmä tavoittavat ilmavia tunnelmia ja miellyttäviä soundeja, jollaisista Soloman Soloheadin pörinäbasso ansaitsee erityismaininnan. Yhtään oikeasti vetävää kappalekokonaisuutta ei levylle kuitenkaan mahdu. Parhaimmillaankin Lostboyn menoa vaivaa perustavanlaatuinen kyvyttömyys luoda tarttumapintaa.

Kerrin sooloavausta ei tulla muistamaan, ei edes floppina. Sen huonous on kalsean mitätöntä.