Gemma Ray: It´s A Shame About

Bronzerat

Lontoolaisen laulaja-lauluntekijän tummasta ja kaiulla näppäilevästä psykedeliafolkista nousee ensimmäisenä esiin sen lähes tukahduttava intiimiys. Psykedeelisen vaaniva tapa taustoittaa sähköisellä kaiulla kitaranäppäilyä ja pysäyttää kuulija kokonaisuuden rauhalla ja eteerisillä sivelyillä itse asian ääreen nappaa ensikuuntelulta mukaansa. Keskiössä Gemma Rayn naispopin kohtalokkaasta perinteestä taidolla ammentava laulu, jossa sydän karrella tarjotaan tunnetta, paiskataan sen kuulijan kasvoille, ymmärrystä, lohtua ja ehkä hyvitystäkin hakien. Uusia lauluja ja vahvaa tunnetta menneisyyttä huokuvalla patinalla.

Albumin kuudentoista raidan pakettiin mahtuu niin avausraita Put The Bolt In The Doorin tummasyistä intiimiä kaikua kuin I´d Rather Be Your Enemyn isommalla orkestraatiolla kiireettä rokkaavaa juurevaa folkrockia. Parhaimpaan tunteeseen päästään riisumalla kaikki ylimääräinen rujon näppäilyn ja ihoa hivelevän laulun ympäriltä. Esimerkkinä vaikkapa pehmeän kohtalokas S.U.D. Toki myös hiukan posiitivisempi materiaali potkii, jos biisissä on yhtä paljon imua kuin Ghost On The Highwayssä.

Just Becausen raukea valssinpyörre, Touch Me I´m Sickin synkeä kaiku, Everydayn eteeriset stemmat ja Bei Mir Bist Du Shein haikean kaunis kaari ovat kaikki toimivia mausteita keittoon. Levyn punainen lanka paistaa vahvasti – kaikuisa ”pysähtyneisyyden aika” ja ajaton intiimiys leimaa materiaalia sävyistä riippumatta. Olennaiseen keskittyminen on ihailtavalla tasolla! Kun biisikynästäkin löytyy ideaa ja koukkua, nauttii kokonaisuudesta alusta loppuun.

Kommenttien keskiarvo:

johnnycomelately kommentoi 21.06.2010:

Pisteet:

Tämä on muuten cover-levy. Jos ei rokkitoimittajalla ole hajuakaan esim. Buddy Hollyn tai Mudhoneyn tunnetuimmista biiseistä, kannattaisi ehkä harkita alan vaihtoa.

walbu kommentoi 22.06.2010:

Pisteet:

ups, sanoi David Villa kun pisti rankkarin ohi maalin. pahoittelut, kommentoija on oikeassa - kyse on siis cover-levystä, jonka mahtava soundi ja hieno laulutulkinta on saanut toimittajan missaamaan alkuperäisten klassikoiden kunnian. joista toki valtaosaa hän ei väitäkään tuntevansa... taustainfoa ON kyllä haettu mutta näemmä selvitys on ollut heikkoa. jatkossa paremmin ja kiitos että ollaan tarkkana.