Julkaistu: 12.06.2010
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

Rockpolis
Otsikko kertoo olennaisimman. Oululaisen rockin nykytilaa t�ss� ruoditaan ja kyseess� on jo kolmas samaa kentt�� kaiveleva kokoelma. Komeassa paketissa tarjoiltava kahden CD:n pl�j�ys jakaantuu luontevasti kahteen osaan. Ensimm�inen levy esittelee 14 biisi� ja artistia popin, rockin ja elektron maailmoista siin� miss� j�lkimm�inen sukeltaa metallisempaan ja punkimpaan ilmaisuun vastaavalla m��r�ll�. Oulu-rock miellet��n monessa kohtaa jollakin tavalla kierolla slangilla juoksevaksi paahdoksi Radiopuhelimien tapaan, mutta kyll� n�in pintaa syvemm�lle ment�ess� tyyli� l�ytyy hiukan joka suuntaan eik� varsinaista yhdist�v�� slangia, kongia tai soundia ole. Toki voi todeta ett� alueen rock-kentt� kuohuu, sykkii ja voi hyvin � sen verran paljon erilaisia b�ndej� pakettiin mahtuu.
Ykk�slevyn k�si alkaa groovella rockilla Moses Hazyn torvien ja kapakkipianon koristaman vauhdikkaan Getting Baldin tahdeissa ja p��ttyy yht� lailla juurevaan svengiin The Driven Dynamon In The Arms Of Luciferilla. Niiden v�liss� poiketaan mm. The Alibiesin kasarikuulaan petshopboys-diskon aulatiloissa, G-ODDin s�r�elektron rymistelyiss� ja GNU avaran suomirockin kaihossa. Mainitsemisen arvoisia t�kyj� on n�iden ohella monia, kuten Dianin tummasti groovaava rock-pala In the Name Of Love, Blue Frequencyn melankolisesti kaartava ja tummasti v�reilev� hele�n s�r�inen In/Out tai Last Pandan komea indiediskopunkhitti Jealous. Suomenkielisen popin rehelliset tulkit Aknestik-mies Jukka Takalo ja hele�sti folkahtava Lintula vakuuttavat yht� lailla. Oikeastaan kylm�ksi j�tt�vi� raitoja ei ensimm�iselt� osalta juuri l�ydy.
Kakkoslevy on sitten omaan makuun haasteellisempi paketti metalleineen, laihahkon punk-viitteenkin ollessa aika raskasta laitaa. Teknisen metallin parissa operoiva Cryptid aloittaa leikin jykev�ll� m�rin�ll� ja ihan kelvollisella laukalla. Death-orkka Kalmah jatkaa n�pp�ilyst� stadionmittaiseen kaareen kasvavalla paahdolla. Punkkimaailmaa syleilev�t oikeastaan vain psykedeliaa ja stoneria monen muun esanssin ohella kipakkaan m�tt��ns� sekoitteleva Viisikko ja Mot�rheadin hengess� agripunkkiaan tahkoava Lieteallas. Metallisen puolen tarjonnasta mieleen j��v�t eniten Foren taito yhdist�� aggressiivisuus melodisuuteen, Serenity�s Endin tunnelmametallin �valmius� ja Depth Beyond One�sin progemetallin moniulotteisuus, vaikka v�lill� viimeksi mainittu karkaakin hiukan kikkailun puolelle. Tiukkaa potkua irtoaa toki muiltakin ja s�vyj� on kohtuullisen monipuolisesti. Esimerkiksi Pisaran Nelj�s ratsumies j�� jopa p��h�n asti py�rim��n kertsill��n ja National Napalm Syndicaten Aching Hunger tekee saman koko kappaleen mitassa.
Mik��n todellinen hittikokoelma Black Gold ei oikeastaan ole mutta Oulun seudun signattuja ja signaamattomia kykyj� tuodaan esiin mukavan isolla k�dell� eik� materiaali ole miss��n nimess� huonoa. L�yt�j� t�st� tekee takuulla jokainen.
Toki kuuntelukokemuksena 28 biisin voimin monessa kohtaa enemm�n kuriositeetti kuin tehosoittokiekko. Joka tapauksessa, plussan puolelle menn��n ja paketti on kyll� viimeisen p��lle tyylik�s tapa tuoda kentt�� esille.




Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.