Deathbed: Birds Of A Coming Storm

Combat Rock Industry

Deathbedin kolmen vuoden takainen debyytti Veritas on mennyt yllekirjoittaneelta aikoinaan aivan ohi, vaikka yhtyeen jäsenistö koostuukin muualta tutuista miehistä: Deathbedin taustalta löytyy sellaisia yhtyeitä kuin esimerkiksi vastikään muutamilla "sala"keikoilla käyneet Endstand ja Manifesto Jukebox. Kuulin luotettavina pitämiltäni tahoilta, että Veritas on mainio hc-punklevy, jolla kumarretaan metallisemman ilmaisun suuntaan. Jos näin on, on Deathbed kakkoslevyllään jatkanut vanhasta muistista, mutta samalla vallannut uusia alueita.

Birds Of A Coming Storm yhdistää onnistuneesti hidasta ja raskasta metallista jyystöä nopeaan, äkkipikaisen monipuoliseen ja vähintään yhtä raskaaseen hardcoreensa. Kokonaisuudessaan ilmaisu on raskasta ollakseen punkkia, mutta myös raikasta ollakseen metallia. Yhtyeen kahta puolta ja niiden yhdistämistä voi seurata teksteistä, joissa suomeksi ja englanniksi luodataan ihmiselon tummimpia sävyjä. Yleisilme, niin tekstien kuin musiikinkin osalta on synkkä ja lohduton.

Albumilla liikutaan Kirouksen melodisesta hc-sekoilusta blastbeateilla varustettuun Viattoman veri -biisiin ja Black Skyn ja Salvation Deniedin raskaampaan antiin, joka tuntuu Funilta soittamassa Sabbathia nopeutettuna. Muun muassa, koska moniosaisiin biiseihin nelikko on tuottanut useita lähestymistapoja samoihin teemoihin. Varsin monipuoliseksi osoittautuva post-metallinen Pelko antaa suunnan, jonka melodisessa kasvattelussa ja vähäeleisessä ambientluomisessa sauhuaa vakuuttavampi julistaja kuin missään toisaalla tällä albumilla, tuntuu kurottelevuudessaan levyn keskeisimmältä teokselta. Mitä se yhdeksänbiisisellä levyllä onkin.

Kun albumilta edellämainittujen herkkujen lisäksi löytyy todella toimiva doomlaukka (!) Heresy tai järkkykaahaus Stormbirds, eikä yhtään turhaa täytettä, ymmärtää, miksi Birds Of A Coming Stormia on tullut kuunneltua niin paljon. Räiskyvän, raskaan, julistavan ja monipuolisesti kirjavan sekä ehdottomuudessaankin hengittävän hardcore-levyn julkaissut Deathbed on helppo jo tässä vaiheessa nostaa vuoden parhaiden albumien tekijöiden joukkoon. Loistava albumi, jossa ei ole mitään ylimääräistä.