The Parlotones: Stardust Galaxies

Sovereign

Etelä-Afrikka on tähän asti ollut lähinnä suuri valkoinen läiskä popin maailmankartalla. Futiksen MM-kisoja isännöivä maa ei ole tuottanut ainuttakaan stadion-luokan bändiä, eikä Johannesburgista kotoisin oleva The Parlotones taida muuttaa vallitsevaa tilannetta, vaikka yritys kova onkin.

Power-popin ja kevyt-rockin radioystävällisessä välimaastossa operoiva nelikko ymmärtää kyllä melodioiden ja koukkujen merkityksen, mutta toteutus jättää toivomisen varaa. Bändi heittää heti kärkeen peliin kaiken osaamisensa, kun Push Me to the Floor ja Life Design avaavat albumin. Tarttuvia ralleja kumpainenkin, ei siinä mitään, mutta samalla ne ovat hälyttävän kertakäyttöisiä pikkuhittejä, joista ei tahdo jäädä mitään mieleen. Kappaletta on vaikea kutsua unohtumattomaksi, jos viisi minuuttia myöhemmin ei edes muista kuinka päämelodia mahtoi kulkea. The Parlotones tarjoaa siis kuulijoilleen keskinkertaista perushuttua, joka sopii ehkä radiosta tulvivaksi taustatapetiksi, mutta joka ei tarjoa mitään uutta eikä haasta tai stimuloi millään tavoin. Parhaimmillaan bändin kappaleet (ne kaksi ensimmäistä) yltävät lähelle U2:en ja Coldplayn heikoimpia hetkiä, joten paljon on vielä tapahduttava mikäli The Parlotones mielii murtautua kansainväliseen suosioon.