Deftones: Diamond Eyes

Reprise

Alternativemetal-jyr� Deftones nousi pinnalle 2000-luvun vaihteen suuren, muttei kovin mahtavan verkkarihevibuumin keskell�. Jos mittatilausasuissaan seitsem�n kielen voimin m�yrineet, el�miens� surkeutta kitisseet orkesterit kuulostavatkin nyky��n l�hinn� surkuhupaisilta, tuntuu Deftones genren edustajiin luettuna yh� poikkeavalta, sill� b�ndin noina aikoina ilmestyneet levyt Adrenaline (1995), Around The Fur (1997) ja White Pony (2000) ovat kest�neet aikaa h�mment�v�n hyvin. J�lkimm�isimm�ll� yhtye yhdisteli onnistuneesti ilmaisunsa �rjymp�� puolta huomattavasti keve�mpiin, kokeellisempiinkin elementteihin ja l�i lopullisesti l�pi. Levy oli suosionsa arvoinen, mutta vei Deftonesin kehnoille urille. Orkesteri haahuili l�hes koko m�nn� vuosikymmenen vailla suuntaa ja tuntui lopullisesti menetetylt� tapaukselta alkuper�isbasistinsa Chi Chengin vajottua pari vuotta sitten auto-onnettomuuden my�t� koomaan. Nyt n�ytt�� kuitenkin silt�, ett� tuo onneton k��nne pikemminkin her�tti yhtyeen omastaan.

Diamond Eyes etenee tutulla laiskanpulskealla groovella yll�tt�v�nkin reippaasti eteenp�in, vaikka Stephen Carpenterin kitarointi onkin muuttunut ter�v�st� riffittelyst� pikemminkin t�ryporalla maalailuun. Chino Morenon yh� hienosti falsetista r�hin��n taipuvat vokaalit ovatkin entist� enemm�n kappaleiden kulkua ja melodioita m��ritt�v� tekij�, tukipilarinaan Frank Delgadon odottamattoman suureen rooliin nousseet synamatot. Rumpali Abe Cunninghamin ja nykyisen basistin Sergio Vegan rytmiryhm�n varmaotteisen pohjan p��lle rakentuva ��nimaisema on tasapainoinen ja komea, mutta aika ajoin sopivan r�hj�inenkin, vaikka valtavia puitteita alkuun kyll� vierastaakin.

T�rkeint� levyss� lienee silti se, ett� sen tarjoamat biisit ovat tasaisen hyvi�. Rakenteisiin on ujutettu runsaasti koukkuja, mutta my�s rytmillisi� kikkoja sek� tilaa paletin eri v�reille l�ytyy runsaasti. Seasta nousevat selkeimmin esiin kuin suoraan White Ponylta napattu tummas�vyinen Prince sek� omituisia Coldplay-mielleyhtymi� her�tt�v� sinkkuraita Rocket Skates � jos kyseinen brittipop-mammutti laskeutuisi omalta erikoisvuoreltaan rahvaan pariin ja l�yt�isi s�r�kitarat, voisi lopputulos olla jotain vastaavaa!

Toisaalta levy kompasteleekin juuri tasaisuutensa kanssa. Keskitempo pysyttelee samoilla tienoin levyn alusta loppuun, sekaan sopisi ilman muuta yksi jos toinenkin napakampi ryk�isy Eliten (White Pony) tai Ricketsin (Around The Fur) malliin. Kuvaavaa on, ett� You�ve Seen The Butcher-raita tuo mieleen Type O Negativen. Doomiksi tai liian pitkiksik��n karkelot eiv�t kuitenkaan veny, mutta b�ndin aikoinaan hyvinkin ter�v�n ja monipuolisen riffikyn�n nykykuntoa j�� v�kisinkin ep�ilem��n. Vaikka albumin tunnelma on kokonaisuuden kannalta turhan tuhti ja tahti haukotuttavakin, on Diamond Eyes silti Deftonesilta odotuksiin n�hden hyvin elinvoimainen ja p�tev� paluu - jos nyt ei aivan asian ytimeen niin ainakin sen l�helle.