Olli PA & Funksons: Laiva lasipullossa

Joku Roti

Merisäällä käynnistyvä Olli PA & Funksonsin debyyttialbumi Laiva lasipullossa tuo hyvällä tavalla mieleen kaikuja vanhasta kunnon Tulenkantajista. Kahdeksanhenkisen orkesterin letkeä soitanto liikkuu yhtä lailla letkeästi soulin, reggaen ja funkin maailmoja hyödyntävän hiphopin maailmoissa, kesäaamujen pirteydellä. Tommi ”Olli PA” Torvikosken, Matti ”Myöhäne” Kemin ja Riku ”Rikihatka” Viitasen sulavat räpit kohtaavat niin Tanja Torvikosken jazzahtavan laulun kuin nelihenkisen bändin aamuöisen lunkista tiukkaan grooveen ulottuvan soitannon. Niko Konttisen lyömien ja Jukka Törrön basson muodostama rytmiryhmä potkii oivasti, Lasse Rasinkankaan koskettimet ja Jesse Heikkisen kitara ovat molemmat isossa roolissa mutteivät pääosassa, vaikka heti aamuöisen Kaamoksen raukeus katkaistaan särökitarasoololla.

Kunnon vauhtiin yhtye pääsee kuitenkin vasta Pyhimyksen vahvistamalla Nämä rattaat -raidalla, jossa huohottava räp-juoksutus kohtaa vauhdikkaan reggaebiitin ja funkisti vaeltelevat kitaran ja koskettimet. Svengaavasti mukaansa nappava kertsi kuorruttaa toimivan kakun. Letkeästi jazzaillen asteleva Perusjannu chillailee yhtä lailla kelvolla oululais-kerrolla, levyn ehdottomia hittejä oleva Mikä se plääni on? kuuluu myös letkeys-osastolle. Samoin Lepposaan tahtiin on nimensä mukainen vaikka funk-munaakin löytyy. Vieläkin leppoisampi on silti Refun vahvistama kesäreggaehtava nimibiisi.

Vaikka Alamua onkin aika öinen, kiiruhtaa se silti askel askeleelta vauhdikkaammin ja piristää samalla kokonaisuutta. Hyvvää hölökkää! Sama huohotus jatkuu levyn ykkösraitoihin nousevalla koukukkaalla Mitä me soitetaan? -rallilla, jota vahvistaa sitä seuraavan hanurihaikeilevan Pikkujuttuja -päätösraidan tapaan Holtiton D. Muutamia kuoppia taipaleessa ehkä on mutta myös kohokohtia löytyy sen verran runsaasti että vahva hyvä irtoaa koko paketille.