Julkaistu: 05.04.2003
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Poko
Kuten tuli lokakuussa Musiikki ja media -bileist� kommentoitua, Vaasal�ht�isess� Creamstarissa tuntui liven� olevan enemm�n n�ht�v�� kuin kuultavaa. Ja kielt�m�tt� levymuodossakin keulahahmo Hannah Norrenan kermainen laulu��ni lupaa paljon. Silti kotikuuntelussa Creamstar petraa Pokon julkaisemalla debyytill��n huomattavasti ensitapaamiseen n�hden. Vaikka yhtyeen popittelevassa, kitaralla ja koskettimilla leikittelev�ss� radiopopituksessa ei mit��n uutta ja erikoisempaa olekaan, on se kuitenkin lopulta ihan mukavaa kuunneltavaa. Rentoa ja suhteellisen harmittoman iloista. En siis sulkisi radiota Creamstarilta.
Levy r�v�ht�� k�yntiin vauhdikkaasti sinkkulohkaisu Stand By Men tahtiin ja melkoista rokitusta tuntuu olevan luvassa. Viimeist��n kertos�keeseen menness� biisi rauhoittelee hivenen alun kosketinh�r�ilyist�, kaaoshakuisista juoksutuksista ja Hannahin vaanivista huokailuista peruspurkkaiseen p��npy�rittelyyn. Vauhtia riitt�� kyll� mukavasti. Kakkosraita Honey vakuuttaa viel� melko onnistuneesti melankolisemmalla otteellaan ja tarttuvan leijailevalla kertos�keell��n. Tosin ihan samalta kuulostaa my�s Holidays & Yesterdays. Melko tyhj�np�iv�inen maku j�� muun muassa No Good On My Own- ja 12th Of Never -slovareista, Out Of Herell� aistii jotain sukulaisuushakuisuutta The Cardigansin suuntaan. Alakuloinen The Game toimii, samoin Pick You Up niskaa liikuttavine urkukuvioineen. Rokkaava Hold On pirist�� kivasti levyn lopulla.
Vaikka Creamstarin anti ei miss��n nimess� ole paskaa, ei se kyll� meik�l�isess� aiheuta kummempia v�rin�it�k��n. Suurin ongelma taitaa olla liev� persoonattomuus, ainakin noin kansainv�lisi� markkinoita ajatellen. Toinen ongelma on sitten se biisien samankaltaisuus. Lis�� tuubaa radioaalloille.
Kommenttien keskiarvo:
