Fleshdance: Macht Frei + Live Tirra

Longplay Music

Lahden ja Nastolan suunnalla vaikuttavan Fleshdancen piti julkaista Macht Frei -EP seiskatuumaisena vinyylinä, mutta syystä tai toisesta platta iskettiin pihalle CD-muodossa. Kylkiäiseksi yhdeksän kappaleen EP:n oheen on ympätty keikkataltiointi, jota yhtye niin ikään oli kaavaillut ilmestyväksi vinyylimuodossa. Oli miten oli, nyt kumpikin on näppärästi poltettu samalle hopeiselle kiekolle. Mistään aivan uunituoreesta materiaalista ei ole kyse: Macht Frei on äänitetty lokakuussa 2007 ja livekeikka on syyskuulta 2008.

Macht Frei -EP kuulostaa räkäiseltä, rosoiselta ja mukavan vanhakantaiselta. Fleshdance räimii biisistä biisiin samalla tempolla ja soundilla, tietenkin ilman turhia polveiluja ja koreiluja (kitaroihin on tosin jostain laitteesta keksitty kokeilla mielenkiintoisia soundeja). Lukuunottamatta lähes viisiminuuttista reggaeta Universaaliliikettä, kappaleet ovat noin minuutin mittaisia purskeita – neljätoista sekuntia kestävä Seita vetää pohjat – joten ralleihin ei juurikaan ehdi pitkästyä. Vaikka muoto onkin tiivis ja lyhytkestoinen, on kappaleisiin saatu mukaan kivasti plokkailtavia soundillisia tai sovituksellisia juttuja. Fleshdanceä voisi ehkä suomia hienoisesta alisuoriutumisesta. Taitoa tuntuisi riittävän, mutta paukut ovat jotenkin loppuneet studiossa kesken. Paketti voisi olla timmimpi, eikä musiikillisia ideoita kannata ainakaan vähentää. Ja vokalisti Vinkun miehinen örinä voisi kenties saada sävyjä, mutta hieman epäilen, että näin tulee käymään.

Live Tirra on studio-EP:tä rosoisempi tapaus. Soundit ovat sopivan ”kiljuiset”, ja yhtye suorittaa tehtävänsä vimmaisella nopeudella. Viidentoista biisin mittainen keikka pikapunkkia edustaa perinteistä punk-live -kategoriaa. Enemmän kuin hieman tuhnuinen äänikuva, nopeat tempot ja armoa antamaton soitto et ärjyntä tuovat livefiiliksen kotistereoista hieman eri tavalla kuin niillä kurjilla, jotka kehtaavat paikkailla konserttiäänityksiään jälkikäteen studiossa. Tai lisätä yleisön mylvintää (Live Tirralla jokaisen noin seitsemän katsojan ääni oikein hienosti, kiitos vain). Näine hyvineen livepläjäys toteuttaa tehtävänsä oikein hyvin.

Näiden näytteiden perusteella Fleshdance on ihan piristävää rypistystä. Soundithan sinänsä eivät tee bändiä, mutta hyvällä meiningillä paikkaillaan monia puutteita. Ei muuta kuin uutta paskaa housuun, kuten bändi itse saatekirjeessä totesi.