Gogol Bordello: Trans-Continental Hustle

Sony

Brändääminen on jännä juttu. Jos Gogol Bordellosta puhuttaisiin newyorkilaisena, slaavilaista kansanmusiikkihumppaa rodeokantrikompilla mäiskivänä yhtyeenä, se ei välttämättä herättäisi kummoisiakaan reaktioita rapakon tällä puolen. Mutta kun amerikkalaisuus häivytetään ja korostetaan (poliittisen epäkorrektisti) ”mustalaispunk”-yhtyeen siirtolaisjuuria, kirpparitakkiset rasvalettietnoilijat ympäri maailmaa rientävät eturiviin.

Missä tämä brändityöryhmä oli, kun Eläkeläisten ”uralinmutka-punk” tai ”ugri-hardcore” olisi voinut valloittaa muitakin maita kuin Seppo Rädyn suosikkivaltion? Eipä silti, mustalaispunk on harvinaisen onnistunut termi kuvaamaan kovalla asenteella folkia tempovan ryhmän musiikkia, eikä perseitä heiluttava anarkia oikein konserttisaleihinkaan istu. Ja humppa-sanan käyttämisestä Gogol Bordellon tai Eläkeläisten yhteydessä taitaa joka tapauksessa tulla sanomista genren asiantuntijoilta.

Bändi on saanut viidennelle albumilleen tuottajaksi Rick ”Midas, jonka Metallica muutti kuolevaiseksi” Rubinin, joten voiko mikään mennä pieleen? Voi, mutta ei kovin moni asia. Rubin nauttinee kohtuullista kunnioitusta muusikoiden keskuudessa, joten hän olisi auktoriteettinsa kautta kenties voinut viestittää, että yli 50 minuuttia samalla sapluunalla on hiukan liikaa. Raise the Knowledgen kaltaiset yhden tempun kertakäyttöiset (tam)ponit olisivat saaneet jäädä studion roskikseen.

Rubin on hionut soitosta hiukan särmiä pois, puuttumatta kuitenkaan yhtyeen perushulluuteen. Samalla hän on saanut bändin kuulostamaan raikkaammalta ja monipuolisemmalta, joten tuottajan onnistuminen tai epäonnistuminen on tällä kertaa harvinaisen subjektiivista. Itse kallistun plussan puolelle, koska ylipituudesta huolimatta laulujen sovitukselliset vivahteet on saatu hienosti esiin, mikä puolestaan tekee kuuntelukokemuksesta miellyttävämmän ja levykokonaisuudesta paremman.

Tappavinta jytkettä edustaa raivokas Immigraniada (We Comin’ Rougher), jota voi jo sanoa punkiksi. Nokkamies Eugene Hûtzin nykyisen asuinmaan Brasilian lattari-folkista ammentava Pala tute ja jykevän kaunis When Universes Collide nousevat myös tasaisen hyvästä joukosta esiin. Levynkannessa komeileva ”Maailman visionäärisin bändi” –tarra on viikon parhaimpia vitsejä, mutta Gogol Bordellon musiikki on hyvä tapa testata raajojen toimivuutta. Jos jalka ei ala tämän tahtiin heilua, niin sinulla on joko suonenveto, kramppi tai huonosti toimiva proteesi.