The Divine Comedy: Bang Goes The Knighthood

DCR

Kamaripopveteraani Neil Hannonin käytännössä yksin muodostama The Divine Comedy julkaisee jo kymmenennen pitkäsoittonsa. Genreä mullistavaa klassikkoa saattaisi olla harhaista odotella tässä vaiheessa yli 20 vuotta kestänyttä uraa. Käsityöläisen otteella piirrettyjä melodialinjoja, luontevia jousipaisutuksia ja kuivakan sarkastisia huomioita Hannon sen sijaan kykenee tarjoamaan vaivattoman tuntuisella otteella. The Divine Comedyn harvat ystävät tietävät mitä saavat. Samalla muutama Belle & Sebastianista laajentamaan pyrkivä saattaa löytää Hannonin tunnistettavan maailman.

Pienesti mahtipontisten jousien tukemat ja musikaalitunnelmiin yltyvät sävelmät ovat The Divine Comedyn ydinosaamisaluetta, mutta erityistä musiikista tekee Hannonin persoona. Kireän teekuppimainen snobius yhdistyy poikkeaviin näkökulmiin tuoden mieleen jonkinlaisen brittiläisen version Randy Newmanista. Etenkin finanssikriisiä käsittelevä The Complete Banker on silkkaa Newmania. Laulujen ironiset asetelmat vaativat kuulijalta tarkkuutta, josta Hannon parhaillaan palkitsee ruhtinaallisesti. Esimerkiksi albumin nimikappaleessa onnistutaan alle kolmessa minuutissa niputtamaan yhteen yläluokkainen tyhjyyden tunne, sadomasokismi ja koulujärjestelmän harjoittama fyysinen kuritus. Sävellyksellisestikin kyseessä on levyn helmi.

Kertovan tyylin lisäksi Hannon harrastaa myös reilun hölmöä romantiikkaa. Aurinkoisesti kulkeva I Like ja nimensä mukainen pianoballadi Have You Ever Been In Love edustavat rentoa osastoa etevimmillään. Valitettavan usein jäädään pikkunäppäryyden asteelle, eikä kappaleista tunnu löytyvän riittävästi kulmia. Singleksi lohkaistu kevytpophölkkä At The Indie Disco vetää pohjat yhdentekevässä havainnoinnissa. Vaikka Bang Goes The Knighthood myös viehättää Motown-henkisellä tekemisen perinteellä, ei Hannonin liukuhihna nimikappaleen lisäksi tuota mitään ikimuistoista. Taattua laatua kylläkin.