Steve Mason: Boys Outside

Double Six

The Beta Bandistakin tuttu Steve Mason on päättänyt julkaista ensimmäistä kertaa albumin omalla nimellään. Mikään ensimmäinen sooloprojekti tämä ei miehelle ole, mutta nyt sen takana ilmeisesti seistään vahvasti. Itse tyydyn istumaan mukavaan lepotuoliin kun pistän kiekon pyörimään.

Kovin kauas The Beta Bandista Masonin oma julkaisu ei putoa. Tutut folk-vaikutteet ovat yhä tallella kun mies tyylilleen uskollisena tarjoilee elektronisesti höystettyä pop-rockiaan. Myös trip hopin syvissä vesissä poiketaan kappaleella Lost And Found, josta Massive Attackin tuotanto ei enää kauaksi jää. Levyn yleissointi on yhtenäinen ja kevyen kaiutettu. Kuulas, mutta ei kuitenkaan kylmä. Eittämättä tätä on studiossa tovi hierottu, sillä vaikutelma on laadukas. Steve Masonilla ei liene varaa tinkiä mistään, kun kerran omalla nimellä on liikkeelle lähdetty. Mikään nostatuslevy kyseessä ei ole, sillä tempo tuntuu tippuvan tasaisesti loppua kohden. Rauhoittavan vaikutuksensa vuoksi levy sopiikin ehkä parhaiten nukahtamismusiikiksi. Ja kyllähän Masonin kuulas ääni ja dubahtavien pianojen sävyttämä pehmeä tykytys saa raavaammankin miehen laskemaan lampaita.

Mikään mullistavin julkaisu ei kyseessä kuitenkaan ole, ellei nukahtamisvaikeuksista kärsivät löydä tästä aivan omaa luokkaansa olevan avun ongelmiinsa. Vaikuttavimmaksi kappaleeksi nousee melko yksinkertainen, mutta niin haikean melankolinen The Letter, jonka koskettavuuteen ei paljoa studioita ja soundin hieromisia tarvittaisi. Sisällön koskettavuus on yhä 2000-luvullakin tärkeintä. Sitä olisi voinut olla enemmänkin. Kappaleiden maalailevan otteen vuoksi siirtyminen unimaailmaan käy salakavalasti. Parhaimmat levyt olen itse kuullut kuitenkin vahvassa päivätietoisuudessa. Omassa lajissaan kuitenkin kelpo albumi, jonka kokonaisuus pysyy hyvin kuosissa. Vahva aloitus Masonilta, jos näin jo vanhan jäärän tekemisistä voidaan sanoa. Tästä on hyvä jatkaa.