Klone: Black Days

Season of Mist

Ranskalainen Klone löi itsensä läpi parin vuoden takaisella All Seeing Eye albumilla. Tuolloin patonkimaan kasvatit näyttäytyivät meille teknistä metallia hinkkaavana orkesterina, jonka kappaleista löytyi riittämiin kulmia, käännöksiä ja pitkiä instrumentaaliosia. Unohtakaa kaikki tuo, sillä Black Days ei jatka Meshuggahin jalanjäljissä. Itse asiassa nyt ei olla lähelläkään samaa polkua, vaikka bändi edelleen kuuluukin laajan ”progressiivinen metalli” –katon alle.

Black Days on hengeltään tummempi ja raastavampi kokemus, albumi jota määrittää yleinen toivottomuuden ja synkkyyden ilmapiiri, albumi joka saa vetämään verhot ikkunan eteen aurinkoisena päivänä. Erilliset kappaleet eivät juuri nouse esiin metallin virrasta, eikä niiden toisaalta tarvitsekaan, sillä Black Days on ensisijaisesti yhtenäinen teos. Soundeiltaan siistiä progemetallia jatketaan grungen säröisyydellä ja 00-luvun soundtrack-rockilla, mikä karistaa loputkin vertailukohdat kannoilta. Tätä yhtyettä ei voi, eikä pidä sijoittaa mihinkään tiettyyn pisteeseen, sillä se on keksinyt jotain tyystin omaansa.

Black Days vaatii aikaa, aikaa ja aikaa, mutta ajan myötä se vastaavasti vain kasvaa ja kasvaa. Pitkäsoiton keskeltä halkaiseva Immaculate Desire ja albumin päättävä Björk laina Army Of Me osoittavat äärimmäisillä tavoillaan, kuinka suuri yhtyeestä onkaan muotoutumassa. Vive la France!