The Ark: In Full Regalia

Universal

The Ark on ilmeisesti kadottanut niin sanottua katu-uskottavuuttaan Euroviisuihin osallistumisensa myötä, koska bändin yhteydessä heitellään ilmoille lähes epätoivon vimmalla sellaisia rokkipiireissä hyväksyttyjä nimiä kuin David Bowie ja Queen. Tämä kaikki siitä huolimatta, että bändi on viidennen(kin) levynsä parhaimmissa numeroissa aivan täyttä Abbaa. Se ei ole muusikoille helpoin reitti, kuten voimme joka kevät todistaa Euroopan yleisradiounionin yhteisissä myötähäpeäjäisissä.

Ruotsalaisretkue kuitenkin osaa hommansa – ja tuntee historian. Vaikutteita ei pahemmin piilotella, vaan laulut toimivat ennemminkin kunnianosoituksina – pastisseina, joissa on sisältöä. Valloittava avausraita Take a Shine to Me nyökkää jo nimensä perusteella Andersson-Ulvaeus-nuottikirjan sivuille, ja James Brown –introlla maustettu Singing ’Bout the City on maukas päivitys Bruce Springsteenin It’s Hard to Be a Saint in the City –laulusta – tekstin pomo-viittausta myöten.

Hämmentävän tyylikkäästi maailmoja syleilevä Have You Ever Heard a Song ja tymäkämpi Publicity Seeking Rockers voisivat ihan valehtelematta löytää paikkansa Abba-kokoelmalta. Singlenä julkaistu Superstar on puolestaan lähimpänä Ziggy-ajan Bowieta. Albumin heikoin lenkki All Those Days –tilitysballadi on ehkä tietoinenkin hyppäys seuraavalle vuosikymmenelle. Kovaa virvelikaikua hiukan tarpeettomastikin sylkevä kasarisoundi saa kavahtamaan, mutta vain hetkeksi.

Täydestä valla(ttomuude)sta nauttiva Ola Salo ei onneksi tingi vastustamattomasta itsevarmuudestaan, kukkoilun tarpeestaan tai nerokkaasta satiiristaan. Häntä voisi kutsua postmodernin glamrockin warren zeevoniksi tai randy newmaniksi, jos Salossa olisi edes pisara kyynisyyttä. Toisaalta, pariminuuttinen rykäys hygieniapartioon pakotetusta nuoresta, joka joutuu katsomaan, kun saksalaismies steriloi turskaa, on enemmän Zappaa kuin Abbaa.

Kommenttien keskiarvo:

walbu kommentoi 05.06.2010:

Pisteet:

hyvä arvio!