Ani DiFranco: Evolve

Righteous Babe

Ani DiFranco jatkaa hengästyttävää julkaisutahtiaan. Vähintään levyn vuodessa suoltavan neidon työmoraalia on kerta kaikkiaan ihailtava, kun ottaa vielä huomioon sen että DiFranco musiikin kirjoittamisen, esittämisen ja tuottamisen lisäksi ehtii myös pyörittää omaa Righteous Babe-levymerkkiään. Tämän hektisyyden vaikutukset laatuun ovat aiemmin olleet suhteellisen pieniä, mutta Evolvella nämä nääntymyksen merkit kuuluvat. Loistava parin vuoden Revelling/Revealing-tupla taisi sittenkin viedä Anin parhaat mehut hieman pidemmäksikin aikaa.

Mikään todellinen mahalasku ei Evolve suinkaan ole, mutta terävin särmä DiFrancon sävelkynästä tällä kertaa puuttuu – usein tuntuu kuin neiti vain kävisi runojaan ääneen läpi, musiikin soidessa hiljaa taustalla. Ensimmäinen tästä uneliaasta meiningistä poikkeava siivu on Slide, joka vakaan riffin varassa kulkevana muistuttaa eniten Anin varhaista tuotantoa. Mutta tämän levyn nimi ei olisi perusteltu, jos DiFranco olisi jäänyt musiikillisesti pykimään paikoilleen – kehittyminen on kunnianhimoiselle taiteilijalle tähdellistä ja siihen pyrkiessä voi mutkiakin tulla matkaan. Evolve ei uskoakseni anna Ani DiFrancon tämänhetkisistä biisikirjoittajakyvyistä perusteltua kuvaa, sillä sen rakenteiden kiemuraisuus jättää alleen monia yksittäisiä onnistumisia.

Plussaa DiFranco ansaitsee Evolven herkullisesta äänimaailmasta – entistä vahvemmat jazz-vaikutteet läskibassoineen ja huiluineen sulautuvat pääosin akustisiin biisirunkoihin liki täydellisesti. Tulkitsijana Ani luottaa intuitioon ja pitkälti sen ansiosta hänen biiseissään on alati tietty arvaamattomuuden tuntu läsnä. Tempovaihtelut, jamittelumeininki ja ”päästä heitetyt”-lyriikat ovatkin Evolven ehdottomasti parhaita puolia.