Jätkäjätkät: Ykstoist ykstoist

Roihis Musica

Vaikka Asa on bändin nimestä tiputettu pois, on Asamasa yhtä lailla edelleen mukana Jätkäjätkien akustisvoittoisessa reggaehiphopissa. Uudella statuksella haluttaneen korostaa bändiä bändinä, mikä ihan oikein onkin. Jäbäjäbät on nimittäin vuosien saatossa kasvanut eturivin räppärimme livebändistä isommaksi erityiseksi jutukseen – yhdeksi mielenkiintoisimmista juurevista kotimaisista rytmiorkestereista. Tarpeen mukaan vahvistuksilla koristeltu yhdeksikkö sekoittelee näkemyksellisillä instrumenttivalinnoilla bouzoukista torviin ja haitarista kitaraan, koskettimiin ja moninaisiin lyömiin luotavaa melkoisen maukasta keitosta jossa slaavilaisen melankolinen mutta riehakas karnevaalitunnelma kohtaa balkanilaisen tuuttauksen ja jamaikalaisen rytmiperinteen akustisen folkahtavassa hiphop-kaavassa. Samaan aikaan sekä kantaaottavuudellaan pohtimaan pistävää tarinointia että irtonaista tanssijalkahurmosta kesäisestä kepeydestä syvempiin sävyihin.

Yhdentoista raidan mukaan nimetty(?) Ykstoist ykstoist tarjoilee monenlaista ilmettä, mutta punainen lankakin löytyy aika helposti. Kyllä pohjimmiltaan voidaan puhua reggaehtavasta hiphopista, jossa Asan räpit kohtaavat Puppa J:n aina tunnistettavan laulun. Siinä missä Lataaja Wormisto antaa monessa kohtaa vahvistusta ensin mainittuun, on bändillä taito myös vahvoihin taustalauluihin ja mikin kierrättämiseen myös muille muusikoille. Taitoa Jäbistä löytyy kuin isommastakin pitäjästä ja tässä tapauksessa siihen yhteiseen hiileen puhalletaan siten että kyvyistä saadaan osien summa irti. Näkemys tuntuisi olevan aika yhtäläinen.

Soundi on onnistuttu levymuodossakin taltioimaan kiitettävällä tavalla. Kynnyskysymykseksi jääkin onnistuvatko yksittäiset teokset nostamaan koko plätyn lopulliseen liitoon? Mukavan kulmikkaasti askeltava ja mandoliinimelankolinen Kottii esittelee oivasti soundipalettia, muttei vielä iske viimeisiä nauloja pohjaan asti. Onneksi seuraavat rallit, haikean kauniisti kaartava ja haitarilla molleileva Sylissä taivaan alla, rantareggaehtavasti hymyillen svengaava hitikäs Joku saa tietää ja hiippailevasti tuuttaava Mammona naputtelevat vasaralla syvempään. Ja sitten lähdetään kunnon pyörteeseen. Vauhdikkaat balkan-karnevaali-dervissit Pahan miehen polkka ja Hutunkeitto pistävät sen verran huohottamaan ettei paremmasta väliä. Silti hilpeästi svengaava ja kepeästi valssaava Pikkulintu nousee ehkä levyn koukukkaimmaksi iskuksi.

Vauhdikkaampi Flygareita jää hiukan kakkosketjuun, mutta Rauhatädin räpeillä ja Jätkäjätkä-kuorolla koristeltu Kommareita nousee taas esiin. Tiukkaa tekstiä rauhanaatteen ja punavalkoisen vastakkainasettelun sotkemisesta aina niin karussa lasten maailmassa…Klavinetilla rauhallisesti maalaava Ihmepyörä ja yhtä lailla seesteinen Handen Hawaiji rillumarei-piiloraitoineen lipuvat hiukan ohi, mutta kokonaisuutena paketti vaikuttaisi nousevan yhdeksi kesän soitetuimmista levyistä.