J�tk�j�tk�t: Ykstoist ykstoist

Roihis Musica

Vaikka Asa on b�ndin nimest� tiputettu pois, on Asamasa yht� lailla edelleen mukana J�tk�j�tkien akustisvoittoisessa reggaehiphopissa. Uudella statuksella haluttaneen korostaa b�ndi� b�ndin�, mik� ihan oikein onkin. J�b�j�b�t on nimitt�in vuosien saatossa kasvanut eturivin r�pp�rimme liveb�ndist� isommaksi erityiseksi jutukseen � yhdeksi mielenkiintoisimmista juurevista kotimaisista rytmiorkestereista. Tarpeen mukaan vahvistuksilla koristeltu yhdeksikk� sekoittelee n�kemyksellisill� instrumenttivalinnoilla bouzoukista torviin ja haitarista kitaraan, koskettimiin ja moninaisiin ly�miin luotavaa melkoisen maukasta keitosta jossa slaavilaisen melankolinen mutta riehakas karnevaalitunnelma kohtaa balkanilaisen tuuttauksen ja jamaikalaisen rytmiperinteen akustisen folkahtavassa hiphop-kaavassa. Samaan aikaan sek� kantaaottavuudellaan pohtimaan pist�v�� tarinointia ett� irtonaista tanssijalkahurmosta kes�isest� kepeydest� syvempiin s�vyihin.

Yhdentoista raidan mukaan nimetty(?) Ykstoist ykstoist tarjoilee monenlaista ilmett�, mutta punainen lankakin l�ytyy aika helposti. Kyll� pohjimmiltaan voidaan puhua reggaehtavasta hiphopista, jossa Asan r�pit kohtaavat Puppa J:n aina tunnistettavan laulun. Siin� miss� Lataaja Wormisto antaa monessa kohtaa vahvistusta ensin mainittuun, on b�ndill� taito my�s vahvoihin taustalauluihin ja mikin kierr�tt�miseen my�s muille muusikoille. Taitoa J�bist� l�ytyy kuin isommastakin pit�j�st� ja t�ss� tapauksessa siihen yhteiseen hiileen puhalletaan siten ett� kyvyist� saadaan osien summa irti. N�kemys tuntuisi olevan aika yht�l�inen.

Soundi on onnistuttu levymuodossakin taltioimaan kiitett�v�ll� tavalla. Kynnyskysymykseksi j��kin onnistuvatko yksitt�iset teokset nostamaan koko pl�tyn lopulliseen liitoon? Mukavan kulmikkaasti askeltava ja mandoliinimelankolinen Kottii esittelee oivasti soundipalettia, muttei viel� iske viimeisi� nauloja pohjaan asti. Onneksi seuraavat rallit, haikean kauniisti kaartava ja haitarilla molleileva Syliss� taivaan alla, rantareggaehtavasti hymyillen svengaava hitik�s Joku saa tiet�� ja hiippailevasti tuuttaava Mammona naputtelevat vasaralla syvemp��n. Ja sitten l�hdet��n kunnon py�rteeseen. Vauhdikkaat balkan-karnevaali-dervissit Pahan miehen polkka ja Hutunkeitto pist�v�t sen verran huohottamaan ettei paremmasta v�li�. Silti hilpe�sti svengaava ja kepe�sti valssaava Pikkulintu nousee ehk� levyn koukukkaimmaksi iskuksi.

Vauhdikkaampi Flygareita j�� hiukan kakkosketjuun, mutta Rauhat�din r�peill� ja J�tk�j�tk�-kuorolla koristeltu Kommareita nousee taas esiin. Tiukkaa teksti� rauhanaatteen ja punavalkoisen vastakkainasettelun sotkemisesta aina niin karussa lasten maailmassa�Klavinetilla rauhallisesti maalaava Ihmepy�r� ja yht� lailla seesteinen Handen Hawaiji rillumarei-piiloraitoineen lipuvat hiukan ohi, mutta kokonaisuutena paketti vaikuttaisi nousevan yhdeksi kes�n soitetuimmista levyist�.