Teenage Fanclub: Shadows

PeMa

Jotkut yhtyeet vain OVAT suvereeneja omassa sarjassaan. Vaivattoman voimapopahtavan glasgowlaisen stemmapop-yhtye Teenage Fanclubin laulunkirjoittajakolmikko Norman Blake, Gerard Love ja Raymond McGinley ei tunnu juuri ruosteesta kärsivän. Niin soitosta, sanoituksista kuin sävellysten rakenteesta kaikaa helpon kuuloinen positiivinen melodisuus, kiireettömästi hymyävä kaunis kaari ja jotenkin vaivihkaa selättävä koukukkuus, jonka rakennusaineina eteerinen haikeus ja harmiton rullaavuus kohtaavat toisensa lähes ainutlaatuisella charmilla.

Pianovetoinen haikea Drak Clouds täydentää kaunista melankoliaansa mukavan täyteläisellä soitolla jousineen ja kasvavalla kaarella. Samanlaista vaivatonta ja pullistelematonta ”isoutta” hyödynnetään heleyden vastapainona myös avausraidalla Sometimes I Don´t Need To Believe In Anything, jonka menevyys ei huohotuksestaan huolimatta hötkyile hetkeäkään vaan on kaikesta vauhdistaan huolimatta samaa täyteläistä nörttipoppia kuin rauhallisemmatkin raidat. Shock And Awen tapainen taito yhdistää pienuus ja kauneus isoon mutta heleään stadionsoundiin on harvinainen kyky ja Teenage Fanclub osaa heruttaa siitä parhaan mehun irti. Akustinen folkahtavuus on sitten se toinen puoli.

Maailman kauneimmat mies-stemmat ovat keskeinen tekijä, mutta ne eivät onneksi jää ainoaksi aseeksi. Melodiakoukukkuus ja harmoniantaju on levyn alusta loppuun ihailtavalla tasolla eikä toimivasta kaavasta ole mitään tarvetta lähteä laventamaan. Toki samaa kaavaa hyödynnetään hiukan yllätyksettömästi alusta loppuun, mutta aika harvoin homma toimii näin suvereenisti. Jos levy rullaisi alusta loppuun samalla tahdilla kuin hiukan tasapaksu mutta muuten viehättävä The Fall, voisi paketti käydä puuduttavaksi. Pienilllä kasvatuksilla ja sävykkyydellään yhtye onnistuu kuitenkin välttämään sudenkuopan eikä huteja ole.