Jaakko Laitinen & Väärä Raha: Jaakko Laitinen & Väärä Raha

Helmi Levyt

Tuomari Nurmio päivitteli muutama vuosi sitten manifestissaan tangon rappiotilaa. Ei löydy intohimoa, ei sielua, ei myrskyä. Vastaavaa lässähtämistä on kevyen musiikin lähihistorian aikana päässyt tapahtumaan muissakin genreissä, esimerkiksi iskelmässä. Luulen, että moni kotimaisten nykyiskelmällisten turvaradioaaltojen turruttama kansalainen tervehtisi Jaakko Laitista & Väärää Rahaa ilolla. Yhtyeen debyyttipitkäsoitolla supisuomalainen lavatanssimeno yhdistetään balkan-rytmeihin, ikivanhoihin kansanlauluihin ja mustalaisromantiikkaan todella virkistävällä tavalla. Nämä miehet ovat jättimäisen tunteen asialla.

Huumaavista keikoistaan tunnettu orkesteri on onnistunut tavoittamaan vastaavan innon myös levymuodossa. Joose Keskitalon tuottamalla albumilla mm. trumpetin ja haitarin sävyttämä soitinarsenaali soi miellyttävän autenttisella ja runsaalla tavalla. Laitinen taas on poikkeuksellisen vahva tulkitsija, Elvis Presley koivikossa, sydän alati pakahtumaisillaan. Lisäksi miehen sävellykset ovat pääasiassa näkemyksellisiä päivityksiä ikiaikaisista laulelmista. Jokainen kappale kuulostaa enemmän tai vähemmän tutulta, mutta yhtyeen vimma ja Laitisen perinnetietoisen kulmikkaat sanavalinnat tekevät kokonaisuudesta omaperäisen.

Yksittäisistä vedoista jatsahtava Tummaa verta ja suoraan juomalaulujen aateliin kiilaava Sivutien kautta erottuvat edukseen. Särisevän demomainen sooloesitys Virvatulet muistuttaa hiukan Joosen omaa materiaalia ja tuo mukaan välttämätöntä vaihtelua. Ehkä JL & VR:n perusdramaattisuus tuntuisi vielä järisyttävämmältä jos sekaan olisi ujutettu enemmänkin tällaisia kiinnostavia irtiottoja. Jatkossa paletin jonkinlainen laajentaminen saattaa olla välttämätöntä.

Kävi sitten tulevaisuudessa kuinka tahansa, ei debyytti ainakaan jätä kylmäksi. Sulkekaa siis iskelmäradionne ja antakaa Jaakko Laitisen & Väärän Rahan vyöryä tajuntaan.