Band Of Horses: Infinite Arms

Columbia

Laulaja-kitaristi Ben Bridwellin vuonna 2004 perustama Band of Horses on lyhyehkön uransa aikana työllistänyt yli tusinan verran muusikoita ja julkaissut kaksi hyvin epätasaista, mutta parhaimmillaan loistavaa albumia. Vuoden 2007 lopulla julkaistun Cease to Beginin jälkeisellä kiertueella nykyinen kokoonpano vakiintui ja samalla palaset taisivat loksahtaa kohdalleen. Tästä esimakua antoi viimesyksyinen Tavastian-keikka, jolla esiintyi intohimoinen ja rakkaudella musiikkiinsa suhtautuva yhtye. Tuolloin kuullut uudet kappaleet nostivat odotukset korkealle tulevan levyn suhteen, mutta silti Infinite Armsin erinomaisuus yllättää.

Tuntuu siltä, että Band of Horses on uutukaisellaan todella löytänyt itsensä. Levyn yleistunnelma on edellisiä rennompi, kepeämpi ja ajattomampi, eikä minkäänlaista puristamista ole havaittavissa. Yhtye saa upeiden melodioiden ja kitarakuvioiden säveltämisen kuulostamaan kerrassaan kadehdittavan helpolta. Näennäisestä vaivattomuudestaan huolimatta musiikki on täynnä tarttumapintaa ja pieniä koukkuja. Näistä mainittakoon taivaalliset lauluharmoniat, jotka jaksavat kiehtoa kuuntelukerrasta toiseen. Yhtyeen vahvuus on se, että sillä on käytössään kolme persoonallista lauluääntä - Bridwellin lisäksi kosketinsoittaja Ryan Monroe ja kitaristi Tyler Ramsey - joiden yhteissoinnissa on jotain todella maagista.

Aikaisemmin vahvasti Bridwelliin henkilöitynyt Band of Horses on tätä nykyä selkeästi yhtye. Bridwell on yhä päävastuussa sävellyksistä, mutta myös muiden jäsenten luovuus on päästetty valloilleen. Eikä tasonvaihtelusta tarvitse huolehtia. Ramseyn kynäilemä Evening Kitchen taitaa olla vuoden kaunein kappale ja Monroen kiireettömän country-tunnelmainen Older pistää kerta toisensa jälkeen hyvälle tuulelle. Tässä yhteydessä tekisi mieli mainita kaikki muutkin levyn kappaleet ja hehkuttaa niiden erinomaisuutta, mutta tyydyttäköön sanomaan, että Infinite Arms täyttää kaikki melodisesta rockista nauttivan tarpeet.

Usein viiden tähden levyt ovat osiensa summaa suurempia kokonaisuuksia. Infinite Arms ei kuitenkaan ole mikään teemalevy - ellei teemaksi lasketa sitä, että kappaleet ovat poikkeuksetta loistavia. Levyltä ei kerta kaikkiaan löydy heikkoa hetkeä, vaan jokainen 12 kappaleesta puolustaa paikkaansa uljaasti. Kun päälle lisätään vielä hienot sanoitukset, käsittämättömän tyylikäs kansitaide valokuvakortteineen sekä tieto siitä, että levyä myydään lähes kaikissa levykaupoissa vähän päälle kympillä, ei kellään pitäisi olla syytä jättää Infinite Armsia kaupan hyllylle.

Osta tämä levy (fyysisesti), laita se kesäiltana soimaan ja ihastu. Olen varma, että suhde ei jää kesäheilastelun tasolle.

Kommenttien keskiarvo:

kipinahepo kommentoi 30.05.2010:

Pisteet:

Kyseessä on ilman muuta yksi vuoden levyistä, mutta kyllä tästäkin hieman valittamista löytyy. Ensimmäinen biisi factory, joka soi taivaallisen upeasti tavastialla kolmen kitaran voimalla, on päätynyt levylle hieman heppoisena versiona. Ja oikeastaan sama pätee joka kipaleeseen. Jään kaipaan särökitarointia ja vähemmän puhdasta ja täydellistä stemmalaulantaa ja harmonioita. Joidenkin kappaleiden aikana tulee väkisinkin mieleen the eagles, eikä se ole välttämättä mikään positiivinen asia. Band of horses haluaa selvästi olla nykyään enemmän country-rock kuin indie-rock.
Upeita biisejä, tämän hetken yhdeltä hienoimmalta bändiltä. Hevoset uudelleen suomeen!!!!