Notkea Rotta: Notkea maa

Monsp

Itä-Helsingin hulivilihiphoppia tarjoileva jyrsijäpartio Notkea Rotta pistää jo neljännen albuminsa ulos ja pyörittää edelleen samaa rengasta melko lailla samoilla urilla kuin aiemmilla plätyillä. Rotan räpäytys on tuttua kauraa, toki aiheiden ollessa hiukan vähemmän rosvoa ja poliisia lähiön kujilla. Nyt mennään ehkä hiukan kypsemmin. Ehkä. Edellisen seiväsmatkoista muistuttaa lähinnä avausraita Uusien tuulien syrjähyppy yhteiskunnasta. Ollako vai eikö olla rotta? Muutenkin henki on aiempaa enemmän pohdiskelevampi kuin nakit silmillä seikkailuun surutta sukeltava. Tämä kuuluu myös taustojen selkeästi kepeämmästä keskiaskeleesta, jota toteutetaan olennaiseen keskittyen. Hetkittäin voidaan puhua jopa löyhähköstä tanssipotkusta. Patologisen papupadan alun eteerinen konepoljento vaihtuu kyllä aika pian huohottavaan blaastiin. Syö! Juo! Nai!:n kökkö dancebiitti ei yksinkertaisen monotonisesta kertsistään huolimatta iske, vaikka juttu soljuukin kuin liukastusaine.

Irtonaisinta, sulavinta ja tarttuvinta Rottaa on Notkea maan väreilevän svengaava hölkkä, rehellisesti härski pilluralli Mystinen majava juuri sen aidon pässeilynsä takia sekä kauhean tutun kuuloinen Voihan nenä-pöhinä. Parasta sämpleä löytyy Täysi Q, kuivana suu-raidalta eikä biisin munakas bassoilukaan haittaa. Kokeile romanssia-tyylinen rakkauden ylistys tattipasianssin korvikkeena tarjoillaan asiaan sopivan imelästi muttei siitä silti oikeasti jaksa innostua. Samaa voi sanoa henkistä tasapainoa pohtivasta, panhuilulla raukeilevasta Ommmista eikä avarahkosti jumittava päätösraita Tie joka oli kuljettava myöskään nosta käyrää. Paria välähdystä lukuunottamatta räppijyrsijä vipeltää kavereineen ovet suljettuina ohi aseman. Ei hurmaa, vaikkei sinänsä myöskään raiteilta syöksy.