Thor: Only The Strong

Ektro

Viime vuoden kesäkuussa koettiin Helsingin Kalliossa varsin erikoislaatuinen tapahtuma, kun muikeaan kulttisuosioon Suomessa todennäköisesti ainakin osin Jussi Lehtisalon kiitollisen uudelleenjulkaisutyön ansiosta noussut kanadalaisyhtye Thor esiintyi täyteenahdetussa sarjakuvaliikkeessä, joka kiitos heikosti hygieniastaan välittävien liimalettien muistutti enemmän tropikaariota kuin minkäänlaiseen kaupankäyntiin tarkoitettua liiketilaa. Hiki ja ikkunoiden sisäpuolta koristanut tunkkainen höyry olivat toki mitä sopivimmat puitteet Jon Mikl Thorin tähdittämälle esitykselle – pohjaahan Thorin ura vähintään yhtä paljon punttisalilla kuin bänditreeneissä vietettyyn aikaan.

Only The Strong on Thorin pitkän ja melko laaduttoman uran parempia albumeita, jonka julkaisi aikoinaan mm. Venomia, Voivodia, varhaista Metallicaa ja Slayeria julkaissut Roadrunner. Thorin ura hollantilaistallissa loppui kuitenkin lyhyeen, koska tämä sankarihevilevy ei kiinnostanut maksavaa yleisöä levy-yhtiötä tyydyttävissä määrin. Yleisöä ei voi tästä moittia. Tasapaksun tylsä materiaali kielii yhtyeestä, jolla on muutama yliampuvaan tyyliin toteutettu idea, joista ei jää jälkimakua. Materiaalista on helppo nostaa esiin herkut: pirun tarttuva nimibiisi, räyhäävän doomahtava When Gods Collide ja mahtavalla kertsillä varustettu Thunder On The Tundra.

Alunperin vuonna 1985 ilmestynyt Only the Strong on Ektron kolmas Thor-uusintajulkaisu ja sitä vaivaa samat ongelmat kuin useimpia muitakin Thorin levyjä. Thor on pohjimmiltaan show-yhtye, jonka pääosin keskinkertaista biisimateriaalia auttaa suunnattomasti keulakuvan veistokselliset piirteet ja sirkustemput lavalla. Sääli ettei levylle ole aikoinaan saatu tallennettua sitä leikkimielistä campin takaista hulluttelua, joka tekee Thorista niin vastustamattoman yhtyeen. Sitä, josta sai maistiaisia, kun sarjakuvakaupassa ryhdyttiin taivuttamaan metallia. Käsin.

Ei vakavikoille!