Familjen: Mänskligheten

Hybris

Familjenin eli Johan T Karlssonin debyyttilevy Det snurrar i min skalle (2008) oli raikkaasta otteestaan huolimatta armottoman sisällötön levy. Parissa vuodessa on tapahtunut muutoksia, mutta valitettavasti vain huonoon suuntaan. Mänskligheten ei nimittäin montaakaan nautinnon hetkeä tarjoa.

Esikoislevyllä Familjen näyttäytyi eräänlaisena skånelaisena Daft Punkina pörisevine rytmeineen. Nyt referenssilevyinä ovat tainneet olla 1990-luvun puolenvälin tuhannet dance-kokoelmat. Harmi vain, että Familjenin biisit kuulostavat näiden kokoelmien täyteraidoilta - niiltä jotka tuli aina skipattua todellisten hittien tieltä. Ninsun Polin vokaaleilla varustetut Mitt bästa ja Vinter i april ovat kiusallisimmat esimerkit.

Ei Mänskligheten aivan kauhea levy sentään ole, siitä pitävät huolen muutamat onnistuneemmat palat. Chemical Brothersin mieleentuova kotiseutuylistys It Began in Hässleholm on yksitoikkoinen, mutta iskevä aloitus levylle. Seuraavat kohokohdat ovat vasta loppupuolella melodisen Det var jagin ja nostattavan Man ser det från månenin muodossa. On kuitenkin vaikea kuvitella, että albumiin tulisi palattua tulevaisuudessa, sen verran kevyet ovat Karlssonin eväät tälläkin kertaa.