Don Huonot: Luurangot laatikossa (boksi)

RCA

Dee on pirunmoisen surkea tee - varsinkin niissä suomen kielen murteissa, joissa se lausutaan reenä. Don Huonot sen sijaan oli orkesteri, josta tulee ensin mieleen hajuttomuus, mauttomuus ja värittömyys. Miksi ihmeessä? Kie von Hertzenin kitarakuviot pursuavat kelpo ideoita, eikä hänen ja laulaja Kalle Aholan sävellysten rakenteet ihan niitä orjallisimpia latuja hiihtele. Ja jos mietitään niitä bändejä, jotka ovat täyttäneet ”donkkareiden” jättämän tyhjiön..tai ehkä parempi ettei mietitä.

Lyhyen paluun kunniaksi Don Huonot tulee laatikosta. Kolmen cd:n ja kolmen dvd:n pakettiin on koottu kaikki virallisesti julkaistu kuvamateriaali ja ison levy-yhtiön leivissä tehdyt viimeiset studioalbumit bonusraidoilla höystettynä. Ainut ennenjulkaisematon tuotos boksissa on bändin viimeisistä Tavastian keikoista koostettu tupladvd, joten fanit joutuvat ostamaan melko paljon tuttua kamaa. Toisaalta, laatikko on sen aukeamista estävästä (!) biisilistatarrasta huolimatta komea.

Paketin varhaisin tuotos Hyvää yötä ja huomenta (1997) avasi bändille väylän valtavirran menestykseen. Tätä taustaa vasten se kuulostaa hämmästyttävän tukkoiselta, varsinkin rumpusoundien osalta. Ihan kivaa linjaa jatkava Tähti (1999) oli yllättävä veto bändiltä. Tummasointinen menestyskrapulalevy käsittelee julkisuudesta vieraantumisen tunteita, jotka oivallisimmin kiteyttää jylhä Pois valoista. Silti albumilta julkaistiin useampi menestyssingle.

Parasta antia on kuitenkin donkkareiden viimeiseksi jäänyt albumi vuodelta 2002, Paha kesä -EP:n bonusraitojen kera. Bändin mukaan nimetty levy (heidän oma nimiehdotuksensa Musiikkia lehmille torpedoitiin niinkin uskomattomasta syystä kuin naisfanien suuren määrän vuoksi) kuulostaa hämmästyttävän raikkaalta ja toimivalta kokonaisuudelta. Dynaamisen hulluuden professori Antti Lehtisen hyppäys rumpalin tuolille tuntui virkistäneen koko porukkaa. Levy hehkuu vapautta.

Dvd-puolella ”viimeinen” Tavastia-veto Luurangot lavalla jää kokemuksena vähän haljuksi. Pätevästä rokkikeikasta huolimatta lavalta ja yleisöstä välittyy väkisin haikeuden surulliset puolet. Lisäksi extrojen kesäfestaripätkissä tulee hienosti esiin yhtyeen lavafyysisyys (jonka kovan onnen roudarisoturi saa Olimme kuin veljet –dvd:llä turhan konkreettisesti tuta). Pienellä klubilla siitä jää väkisin ammuksia arsenaaliin. Eikä Aholan liikkumista rajoittava futisvamma ainakaan auta asiaa.

Olimme kuin veljet –dvd (2003) summaa alan standardiratkaisuna bändin julkaisemat videot ja vuosien varrella taltioidut esiintymiset yhteen nippuun extroineen. Harmillisesti sen kummemmin videoita kuin live-esiintymisiäkään ei voi jostain syystä katsoa putkeen. Mielenkiintoisinta liveantia on aivan alkuaikojen esiintyminen Venäjällä, huikeaa stemmalaulantaa edustava akustinen keikkabussiversio Sydänpuusta ja Aholan nasevan oivaltava Metsänelävien puolustusliitto.

Ahola on tekstittäjänä sangen ristiriitainen hahmo. Välillä hän laittaa ilman pahempia tunnontuskia rimmaamaan keskenään sanat ’silmissä’ ja ’filmistä’, tai muuten vaan hukuttaa kuuntelijan käsittämättömiin korulauseisiin. Välillä hän taas kuvaa häkellyttävän hienosti pienien yksityiskohtien avulla isoja asioita (Keltaisessa talossa), tai onnistuu kertaheitolla siinä mitä A.W. Yrjänä on yrittänyt kirjoittaa noin 20 vuoden ajan; luonnonuskovaisen rukouksessa (Sydänpuu).

Don Huonot soittaa muutaman keikan kesän juhanimerimaa–festareilla ja juhanimerimaa–klubilla. Eräs suomalainen musiikkilehti arvuutteli pakinapalstallaan alkuaikojen bändikuvilla hekumoiden, että miten miehet paluukeikoillaan pukeutuvat. Britney Spearsin ollessa kuuminta hottia, melko vakavasta imagosta tunnettu Ahola pukeutui lavalla Baby One More Time –videon koulutytöksi. Ehkä hänet nyt nähdään Lady Gagan tamineissa. Eipä tulisi lavalla ainakaan liian kuuma.