John Norum: Play Yard Blues

Mascot

Alkujaan norjalainen John Norum kärsii (ainakin allekirjoittaneen kirjoissa) siitä, että mies soittaa kitaraa Europessa. Miten tuosta hard rockin inhokista voisi muka syntyä mitään kelvollista?

Ennakkoluulot voi tälläkin kertaa sysätä sivuun, sillä Norumin seitsemäs sooloalbumi Play Yard Blues on suurilta osin mitä mainiointa juurevaa blues rockia. Herra on kaivanut naftaliinista vanhan Les Paulinsa, tinkimättömän asenteensa sekä wah-wah-pedaalin, ja tulokset puhuvat puolestaan. Avauksena kuultavat Let It Shine ja Red Light Green High lyövät välittömästi jauhot epäilijöiden suuhun, ja rosoinen soitto, tismalleen sopiva tempo sekä Norumin itsensä laulamat vokaalit eivät jätä nurinan varaa. Loputkin epäilykset voidaan sivuuttaa kun kolmantena soiva Thin Lizzy versiointi It´s Only Money pääsee ilmoille. Norum ei häpeä edes itsensä Phil Lynottin edessä, vaikkei tietenkään aivan samoihin sfääreihin ylläkään.

Play Yard Blues Norum on vahvoilla niin kauan kun Norum malttaa pysytellä bluesahtavan kitararockin parissa, mutta pariin otteeseen harrastettu flirttailu raskaamman metallin kanssa kolisee rumasti metsään. Homma ei vain yksinkertaisesti toimi, ei vaikka kuinka puristaisi. Kitaristina Norum on armoitettu ja rosoisen bluesahtavaan materiaaliin miehen silottelematon ääni sopii myös mainiosti, toivottavasti herra jatkaa tällä linjalla sillä kunnon blues-rytyytystä ei ole koskaan liikaa tarjolla.