J. Karjalainen: Polkabilly Rebels

Poko

Nyt on kyseess� artisti jonka kaikki tuntevat ja tiet�v�t vaikka eiv�t ensimm�ist�k��n miehen levyist� omistaisi. T�m� onkin yht� aikaa Karjalaisen sek� siunaus ett� kirous. Siunaus siin� mieless� ett� tunnettuus sallii tehd� t�ll�isi� totutusta poikkeavia levyj� joiden menestys ei ole itsest��n selvyys, ja kirous siin� mieless� ett� rock-poliisit eiv�t haluaisi tunnetun artistin tekev�n t�ll�isi� totutusta poikkeavia levyj�.

No, kolmatta levy� amerikan-suomalaisia lauluja menn��n jo, eik� niiden rokki-poliisienkaan tarvitse en�� seist� keikoilla k�det puuhkassa, sen verran hyv�n koti-bile -meiningin on Karjalainen kaikille levyille ja keikoille saanut luotua. T�m� trilogian kolmas osa liikkuukin jo melko et��lle kahden ensimm�isen osan pelkistetyst� soundista tuoden mukaan basson, viulun, ja jopa s�hk�istetyn kitaran. Paratiisin Pojat levyll� haitariaan puristellut V-M J�rvenp�� on toki mukana my�s. Polkabilly Kapinallisten b�ndiin on puhuttu my�s Tommi Viksten ja Mitja Tuurala, molemmat alallaan kunnostautuneita ja monessa liemess� keitettyj� karjuja. Ehtiv�th�n herrat Karjalainen ja Tuurala tehd� bluesimpaa tuotantoa nimell� Jinx jo kohta 30 vuotta sitten, jotenka jossain m��rinh�n n�it� roots-levyj� voisi pit�� paluuna... eh... juurille? Levyll� (tarvittaessa h�mment�v�sti my�s c-kasetilla!) vierailee Marjo Leinonen kappaleessa Hopeinen Veitsi, laulu-suoritus joka aivan varmasti jakaa mielipiteet kahtia. Intrumentaaliakin tarjoillaan yhden annoksen verran, Vingelska -kappaleessa Karjalainen soittelee viulua kuin kokeneempikin hein�sirkka.

Suuren osan uuden Polkabilly Rebels -levyn lyriikoista on k��nt�nyt suomeksi jo kauan sitten Jenny "Jingo" Vauchon-Viitala, Michigan�in Toivolassa suomalais-alueilla vaikuttanut "ainoa suomenkielinen hillbilly-laulaja". T�st� suurelle yleis�lle tuntemattomasta, vasta yli yhdeks�nkymppisen� t�m�n maailman j�tt�neest� ter�smuorista tuli dokumenttikin joltain YLEn kanavalta viime kev��n�. Tuossa dokumentissa h�nen laulamansa kappaleet ovat nyt meille tuttuja Polkabilly Rebelsin versiona. Se ett� Karjalainen on saattanut n�m� kappaleet levylle ja siten meid�n kaikkien tietoon johtuu siit� ett� h�n oli saanut Jingo-mammalta c-kasetillisen t�m�n laulamia vanhoja kappaleita. Hyv� n�in, sill� nuo kappaleet ovat t�m�n levyn helmi�! Jingon kyn� on sauhunnut vanhan klassikon Wabash Cannonballin ��rell� ja kappale toimii k�sitt�m�tt�m�n hyvin suomeksikin. Luulin ett� t�m� olisi alun perin Carter Familyn viisu jonka Roy Acuff (ja hieman yll�tyksett�m�sti my�s Cash) ja monet muut ovat versioineet, mutta kyseess� onkin vanha perinteinen maankiert�jien juna-balladi. My�s toinen vanha, samoin tavoin perinteist� pohjaava ja lukemattomia kertoja versioitu Battle of New Orleans on taipunut, j�lleen Jingon k�siss� (suussa? kyn�ss�?) suomeksi, New Orleansin Tappelu on melko suora k��nn�s alkuper�is-tekstist� vaan eip� sit� huomaa jos ei orgista tunne. Karjalan Poikia puolestaan on se viisu jonka orgis-version tuntee kaikki, jos ei niill� kiltimmill� lyriikoilla, niin ainakin Junnu Vainion sanoilla.

Vaikka levy on suurimmaksi osaksi muiden kappaleita, niin kyll� Karjalaisen omat nuotit menev�t viel� jonoon ja j�rjestykseen luoden Hilkka Taskinen-biisin. T�m�n tunnelma-palan taustalta l�ytyy Jukan kirpparilta l�yt�m� vanha kitarankaula jossa oli tuo nimi. Snadisti v�kisin v��nnetylt�h�n tuo vaikuttaa, paremmin on onnistunut hauska Piru Laulunopettajana johon on saatu mahtumaan sanoja riitt�v�sti. Kappaleen tarina lainaa Robert Johnsonin legendaa, melodia Juicen Napoleonin mopo/Tarzanin Kalsarit -teemaa, ja lyriikan palaset er��n kuninkaaksikin kutsutun farmaseutin vankila-aiheista hitti�.

T�m� on trilogian kolmas levy, ja siten minun lasku-oppini mukaan viimeinen pala t�h�n settiin. Mit� seuraavalla levyll� voisi olla tarjolla? T�m� L�nnen-Jukan levyjen sarja kun on edennyt selke�n kehityksen kaaren ��rimm�isen rupisesta Charlie Patton ja Dock Boggs -tyyppisest� soundista l�mpim�sti soivaan hillbillyyn, mik� olisi selke� seuraava askel?

Oli se mik� vaan, on t�m�(kin) kiekko yhdenlainen kulttuuri-teko kotimaisen perinne-musiikin hengiss�-s�ilymisen puolesta. Onhan se tunnettu tosi-asia ett� parhaiden biisien s�velt�j�ksi merkit��n "Trad."