Henno: II

Omakustanne

Turkulaisen Henno-yhtyeen kakkoslevyn saatetta lukiessa alkoi hieman jännittää. Kun vaikutelistassa oli sellaisia suosikkinimiä kuten The Beatles, Björk, Rufus Wainwright sekä Jason Falkner, olivat odotukset korkealla, mutta toisaalta pelotti, että yhtye jäisi vain varjoksi idoleistaan. Ei Hennoa toki vielä täysin voi mainittuihin tekijänimiin verrata, mutta II-albumi on hieno paketti melodista popia.

Laulaja/sanoittaja Virpi Kamppuriin sekä säveltäjä/instrumentalisti Antti Mäkelään henkilöityvä Henno on virkistävän trenditön tapaus. Yhtye ei yritä keksiä mitään vallankumouksellisen uutta, vaan keskittyy klassisen kauniisiin melodiakoukkuihin ja rikkaisiin sovituksiin. Periaatteessa Hennossa ei ole mitään erikoista, ja välillä pieni hajuttomuuden ja keskinkertaisuuden uhka on läsnä, mutta Mäkelän erinomaiset sävellykset nostavat Hennon monien kilpailijoiden yläpuolelle.

Kamppurin lauluääni ei ole erityisen persoonallinen, mutta kaunis ja vahva. Kamppurin sanoitukset välttävät pahimmat ihmissuhdekliseet ja esimerkiksi Girlfriend ja Not the One lähestyvät aiheitaan raikkaista näkökulmista. Vain englannin lausuminen pistää välillä korvaan, mutta ei pahasti.

Täytekappaleita II ei sisällä, vaan jokaiseen biisiin on saatu ujutettua vähintään yksi peruskaavasta poikkeava koukku. Rufus Wainwrightin I Don´t Know What It Is-kappaleen poljentoa lainaileva For a Friend ja tarpeellista ärhäkkyyttä tuova Stay nousevat kärkikastiin, mutta loppulevykään ei jää pahasti jälkeen. Positiivinen yllätys.