Elifantree: Love & Trees

Eclipse Music

Ruotsalaisen laulaja-sellisti Anni Elif Egecioglun ja suomalaisten soittajien, fonisti Pauli Lyytisen ja rumpali Tatu Rönkön muodostama Elifantree luiskahtaa helposti jatsin karsinaan, vaikka akustisesti kepeä soitanto voisi olla eniten pop-kentän vaihtoehtoisempaa laitaa. Pelkistetystä ja hipsuttelevatahtisesta soitostaan ja kellopelin, sellon ja melodikan täydentämästä arsenaalistaan johtuen avaran kiireetön mutta sielukkaasti sykkivä musiikki muistuttaa vahvasti jazz-kokeellisuutta Lyytisen foneineen, jazzpopin ollessa lopulta ehkä läheisin tiivistys. Jos tiivistyksiä kaipaa.

Egecioglun laulussa ja preesensissä on jotain kovin björkmäistä, vaikka samanlaista kirahtelua tai tanssimusiikkielementtejä ei juuri löydykään. Anni Elif joka tapauksessa värittää musiikkia vahvasti läsnäolevalla äänenkäytöllään todella monipuolisesti, toisen vahvan elementin ollessa Lyytisen foni. Näiden kahden pyörteilyä tasapainoittaa ja yhdistää Rönkön kutoma kapulointi, josta siitäkin löytyy tarpeen mukaan irtiottokykyä, josta kuullaan näytettä mm. kakkosraidalla Heartache. Hyvin hillitystä askelluksestaan huolimatta musiikki on räiskyvää ja biisejä osataan tiristellä viimeiseen asti aina tarpeen mukaan. Lyhyt Elefant Hunt kuulostaa selloineen ja tummine torvineen jopa Alamaailman Vasaroiden kebabjazz-kilkutukselta. Mikä on kehu.

Englanninkielisen ilmaisun ohella levyltä löytyy myös tunnelmallista ruotsinkielistä poppia, mikä on mukava lisä pakettiin. Haitarikoristellusta Rädda Hjartatista tulee kovin keskikesäiset fiilikset, Treesin aamuraukeus on raikasta mutta hieman paikallaan junnaavaa. Lyhyt Jag kan inte öva menee hiukan torvipörinäkikkailuksi, Missa inte bussan nousee groovellaan yhdeksi levyn tähtihetkistä, vaaniskelevaa hypnotismia toimivalla laulupoukkoilulla. Homma meinaa karata kikkailun puolelle tässäkin kohtaa mutta sooloilu kursitaan hyvin palvelemaan kokonaisuutta. All Around Personin vauhdikkaaksi pyörteeksi kasvava energisyys saa ehkä hieman liian haahuilevan vastapainon lähes 12 minuuttiin asti venyvällä Confused-jumituksella, jonka raikkaus pelastaa biisin monessa kohtaa eksymästä lopullisesti upottaville hetteiköille. Kokonaisuuden kannalta virtuositeetit pidetään hyvin yhteisessä lieassa ja Love & Trees potkii oikein mukavasti.